Olen Kati Pirinen, vuonna -88 syntynyt Espoolainen. Vapaa-aikani täyttävät

koirat sekä niiden parissa harrastaminen. Kun minulta tullaan kysymään

"Mitä kuuluu?" Saa vastaukseksi "Koirani sitä ja koirani tätä..."

Perheessämme on aina ollut koira, olen siis ollut siinä onnellisessa

asemassa, että olen saanut elää ja kasvaa lapsuuteni sekä nuoruuteni

koirien parissa. Koirarotuja on ollut laidasta laitaan suursnautserista

tiibetinspanieliin. Tiibetinspanieli Emmi oli ensimmäinen minun ikioma

koirani, jonka sain kouluttaa aivan itse. No, tämän koiran koulutus ei

ollut mitään huippuluokkaa. Minulle riitti tuohon aikaan se ettei koirani

ole ihmisille vihainen. Peruskäskyt kuten "istu" ja "maahan" osattiin

kyllä, niin kauan kuin makkaraa roikkui kuonon edessä, mutta odotas vain

kun koitti tilaisuus karata niin silloinhan mentiin ja lujaa, kippurahäntä

suorana viivana selän jatkeena. Meni monta vuotta kunnes todella paneuduin

ja kiinnostuin koiran koulutuksesta ja aloin tosissani kouluttamaan Emmiä.

Ja kun koiralleni oli ehtinyt jo tähän mennessä kertyä ikää muutamia vuosia

oli koulutus haastavaa. Samaan aikaan perheessämme asusti myös nuori

saksanpaimenkoira herra "Tino". Tulinkin silloin tulokseen, että minun

olisi helpompi kouluttaa saksanpaimenkoira, joka oli vielä tuolloin iässä

jolloin oppiminen on nopeaa. Niinpä kun seuraavan kerran tiibetinspanielini

Emmi päätti karata annoin saksanpaimenkoirallemme käskyn "Missä Emmi", eikä

kestänyt kauaakaan kun iso saksanpaimenkoira palaa kotia roikottaen

hampaissaan pientä rimpuilevaa tiibetinspanielia, kantaen tätä kuin emo

poikasiaan.

Tällä hetkellä itselläni on 2 beaucenpaimenkoiraa, 2,5-vuotias narttu Oona

sekä puolivuotias uros Manu. Rotuvalintani taustalla ovat olleet 2

kriteeriä; palveluskoirarotu, jonka kanssa pystyy harrastamaan kaikkea

mistä satun kiinnostumaan ja toinen kriteerini rodun hankkimiselle on ollut

sen perusterveys. Ja nyt nämä karvaiset otukset ovat sulattaneet sydämeni

täysin.

Oona on mahtava harrastuskoira; oppii nopeasti ja työskentelee rauhassa.

Oona rakastaa maastolajeja ja intoa näihin löytyy kovastikin, kunpa

tokoiluunkin saisi välillä siirrettyä tuon saman energian. Neidin

motivaatio kun laskee niin nopeasti, joten treenit on pidettävä

mahdollisimman mielenkiintoisina. Tämä tuokin mukavan lisahaasteen

treenailuumme. Oonan kanssa kisaamme tällä hetkellä tokon avoimessa

luokassa. Myös BH:n olemme suorittaneet, joten seuraavaksi pääsemmekin

katselemaan PK-puolen kisoja. Näyttelyissäkin olemme käyneet muutaman

kerran.

Manu, tulevaisuuden lupaus, hirmu määrä energiaa yhteen (ei niin pieneen)

koiraan ahdettuna. Tällä pojalla riittää intoa kaikkeen tekemiseen, tämä

poika rakastaa kaikkea kunhan hänen kanssaan vain tehdään jotain. Tässä

nuorukaisessa on siis potentiaalia, kunpa tämä into vain säilyisi yli pentu

iän.

Koirieni kanssa pääpaino harrastuksissa on tokossa sekä jäljessä, mutta

olen innostunut ja kokeilunhaluinen koiraharrastaja joten olemme kokeilleet

monia eri lajeja joita koiran kanssa voi harrastaa. Paimentamassa käymme

aina kun siihen on mahdollisuus, hakumetsätkin ovat tulleet tutuiksi.

Kokeilunhaluni takia löysin myös Dobon, johon olen nyt hurahtanut täysin.

Mahtava liikuntamuoto, jota voi harrastaa yhdessä koiran kanssa.

Kouluttaessani minua palkitsee eniten nähdä se ilo ja nautinto jota

koirakko voi toisilleen suoda. Opettaessani koiraa yritän aina keksiä

keinon opettaa asia koiralle niin, että sillä on mahdollisuus onnistua ei

niin, että sillä on mahdollisuus epäonnistua. Haluan myös, että jokaiselle

löytyy se oma ja toimiva metodi koulutukseen. Olen myös oman kokemukseni

kautta saanut todeta sen, että on paljon mukavampaa elää koiran kanssa joka

on hallinnassa ja osaa peruskäskyt, silloin molempien osapuolten elämä on