Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Liikaa virtaa agilityyn?

Liikaa virtaa

Toisinaan agikentälle tulee koiria, joille on suotu melkoisesti virtaa. Kun ne pääsevät radalle, purkautuu tuo ylimääräinen virta helposti kimeänä haukkuna, pyörimisenä, sähläämisenä, rimojen pudotteluna, omina estevalintoina, radalle karkaamisena, ”liian hitaan” ohjaajan napsimisena tai muuna - ei niin miellyttävänä - toimintana. Koira ei kykene keskittymään ja ohjaajalta palaa hihat. Mitä tehdä?

Monesti tällaisten koirien ohjaajat kertovat käyneensä reippaalla pyörälenkillä tai heitelleensä palloa juuri ennen kentälle tuloa – jotta koirasta saataisiin ylimääräistä virtaa pois. Nopeasti ajateltuna tässä on ideaa, mutta metsään mennään. Miksi?

Koiralle aiheuttaa stressiä niin virikkeettömyys kuin liika virikkeellisyyskin. Lyhytkestoisena stressitila on koiraa virkistävä, mutta pitkään kestävänä aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Palloleikit – niin kivoja kuin ne koiran mielestä ovatkin –aihettavat koirassa stressiä, jos niitä leikitään usein. Koira jää helposti ylivireystilaan. Pyörälenkit voivat toimia sekä stressaavina että rauhoittavina. Pitkät, rauhalliset lenkit rauhoittavat, nopeatempoiset kiihdyttävät.

Kuinka rauhoittaa ”sähläri”?

Paras keino saada koira rauhoittumaan, on laittaa se tekemään työtä päällään. Agility ei vaadi koiralta älynlahjoja ja vaikka se aluksi toimiikin koiraa rauhoittavasti se ei sitä välttämättä ole myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että aluksi koira joutuu keskittymään uusia esteitä opetellessaan ja näin tekee päällään työtä. Myöhemmin energinen koira ei tästä väsähdä vaan kiihtyy.


Koiran älynystyröitä voi kutkuttaa laittamalla se tekemään työtä nenällään. Hyviä keinoja on jäljestäminen tai namiruutu. Namiruudussa koiralle tallataan muutaman neliömetrin kokoinen alue metsässä tai heinikossa. Tallatulle alueelle tiputellaan nameja. Koira päästetään etsimään. Pian se huomaa, että nameja on vain tallatulla alueella. Haistellessaan ja etsiessään nameja koira joutuu keskittymään ja rauhoittuu. Mitä vaikeampi kasvillisuus ja hajuttomammat namit sen haastavampaa koiralle. Mikäli koira pitää leluilla leikkimisestä, myös lelujen piilotus metsään toimii vastaavana rauhoitusharjoituksena.
Tämän voi tehdä ennen treenejäkin energiselle koiralle ja melko usein. Harjoitus toimii myös hyvänä alustuksena mahdolliselle myöhemmälle jäljestyksen opettamiselle.

Koiralle voi kentällä ottaa tottelevaisuutta. Maahanmenot, istumiset, sivulle tulot, seuraamiset ja paikallamakuut ovat hyvää harjoitusta kentällä.

Jos koira on oppinut riekkumaan, palataan harjoituksissa taaksepäin iso askel. Voidaan tehdä hallintaharjoituksia – seuraamista, yksi este, sivulle, rauhoittminen ja palkka – tämä kaava on osoittautunut toimivaksi. Vahvistetaan siis koiran rauhoittumista, sillä rauhallisesti käyttäytyvä koira keskittyy paremmin.

Kentällä voi myös käydä tekemässä seuraamiskaavioita ja palkata hyvästä seuraamisesta – ottamatta yhden ainutta estettä koko treenin aikana.

Jos koira on oppinut napsimaan omistajaa käsiin esteiden välissä, on syytä palata hallintaharjoituksiin ja tehdä esteet aluksi ilman käsillä näyttämistä ja palkata koira taas sivulletulosta ja siihen rauhoittumisesta. Ohjaajan ohjausta taas tulee napsivan koiran kanssa selkiyttää ja rauhoittaa – huitovat kädet ja nykivät liikkeet kuin toimivat punaisena vaatteena näpsivälle koiralle.

Koiran ja ohjaajan kannattaa tehdä selkeitä harjoituksia, joissa ohjaaja ei jää jälkeen mm. ympyrät. Myös kohdentamisesta saattaa olla apua – estesuoran päähän laitetaan nami tai lelu. Tällöin koira helpommin keskittyy itse tehtävään ohjaajan napsimisen sijasta. Myös apuohjaajalta tuleva palkka voi olla avuksi.

Mikäli koira on ylienerginen se on monesti myös pallohullu - tuntuisikin järkevältä palkata se pallolla, josta se niin kovasti pitää. Pallo kuitenkin toimii kiihokkeena ja aluksi onkin hyvä palkata riekkuvaa koiraa namilla sillä ruoka rauhoittaa koiraa. Myös repimisleikit riehuttavat, joten unohdetaan nekin hetkeksi sählärillä. Nameissakin on tosin eroja – ekstrahyvät namit saattavat nekin toimia kiihokkeena ja ahneelle sählärille voi rauhoittumisesta antaa palkaksi esimerkiksi kuivaraksuja. Koiraa voi myös palkata rauhoittavilla pitkillä sivelyillä.
Kun koira on oppinut rauhallisempaa käytöstä, voidaan aloittaa harjoittelu jälleen. Tällöin kannattaa aluksi tehdä helppoja harjoituksia, jotta konfliktit epäselvän ohjauksen kanssa vältetään ja koira pysyy nahoissaan. Taas palkataan rauhoittumisen jälkeen. Siitä asteittain vaikeampiin harjoituksiin, niin että ohjaaja kykenee koiraansa ohjaamaan.

Aluksi voi olla hyväksi treenata koiraa ilman, että se joutuu odottamaan radan reunalla ja katselemaan toisia suorittavia koiria. Aidassa kiinni räksyttävä koira kun vain kerää itseensä ”härövirtaa” ja keskittyminen on mennyttä. Voi siis olla hyvä käydä treenaamassa koiraa ilman kavereita, treenien ulkopuolella, treenien aluksi tai lopuksi. Hiljalleen näitäkin häiriötekijöitä lisäämällä. Tärkeää on myös, että ohjaaja säilyttää rauhallisuutensa. Saattaa olla, että välillä tulee takapakkia ja harjoituksissa joudutaan palaamaan taaksepäin. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole. Harjoittelemalla ja koiralle muuta mielekästä tekemistä tarjoamalla voidaan kuitenkin päästä hyviin tuloksiin.


Koiraa voidaan myös opettaa patouttamaan virtaansa ja opettaa rauhoittumaan. Helpointa on, jos rauhoittumisen taidon opettaa jo pennulle:

  • Palkaksi nami – rauhoittumisen jälkeen.
  • Tottelevaisuutta mm. pitkiä seuraamiskaavioita.
  • Aivojumppaa mm. nenän käyttöä esim. jäljestäminen.
  • Rauhallisuudesta palkitseminen
  • Treenaaminen yksin
  • Pallo ja repimisleikit pois
  • Aloitetaan helpoista harjoituksista.
  • Kohdentaminen
  • Patouttaminen
  • rauhoittumisalustan opettaminen

Kirjoittanut Camilla Peura