Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Koulutettu koira on fiksu?

(Pahoittelen artikkelin hieman rönsyilevää menoa, kirjoitettu pitkälti tajunnanvirtana ja omina huomioina asioihin. T. Camilla)

Koirien älykkyydestä puhutaan aika ajoin ja joitain rotuja pidetään toisia älykkäämpinä ja toisia vastaavasti tyhmempinä.  Varmasti jokainen on joskus näitä listauksia nähnytkin. Mitä koirien älykkyys siis oikeastaan on?  Onko se sitä, että koira ratkoo itsekseen asioita, jotka koiraa itseään kiinnostavat?  Vai onko koiran älykkyys sitä, että koiraa on helppo kouluttaa?

Monissa tutkimuksissa älykkyydestä on ollut lähinnä kirjoitettu mekaanisten taitojen oppimisnopeutena. Toki myös muita älykkyyden lajeja on tutkittu mm. tunneherkkyys, aistien tarkkuus ja koulutukseen reagoiminen.

Mutta onko oikeasti se, että koira hyväksyy koulutuksen ja tottelee, sitä mitä sanotaan älykkyydeksi? Vai onko ennemminkin niin että tällaisissa mekaanisten taitojen opettelussa - eli koira oppii nopeasti suorittamaan tehtävän a saadakseen palkkion kyse on enemmänkin motivaatiosta?

Kaikista omista koiristani ehdottomasti 'älykkäin' eli koira, joka on ratkonut haluamansa ongelmat, on ollut rodultaan saluki. Listoissa tämä rotu on aivan häntäpäässä. Koulutuksellisesti tämä koira taas on kyllä ollut ehdottomasti koiristani kaikkein vaikein.  Koira ratkoi kyllä helpostikin, miten lukot avautuvat ja pystyi samanaikaisesti kääntämään kahvaa ja lukkoa, jos näin halusi tehdä. Samoin tämä koira aisti ihmisten välillä olevan kitkan ja omistajassa tapahtuvat pienetkin muutokset kuten migreenikohtauksen tulemisen. Mutta tämä koira ei ollut mitenkään yksinkertaisesti motivoitavissa haluamiini tehtäviin. Kun taas palkkaneuvottelut saatiin kuntoon koira toki oli kykenevä yhteistyöhön. Tämän koiran kanssa agilityn 3 -luokkaan nouseminen oli suurin saavutuksemme ja koiran 'omista meriiteistä' eli niistä, mitkä perimä pääosin koiralle antoi koira oli maastojuoksuvalio. Koska koirasta ei nähnyt, mikä olisi sinä päivänä kiinnostanut ts. mikä sitä sinä päivänä motivoi, opetin koiran kertomaan mitä halusi palkkioksi (tai koira opetti minut tarjoamaan vaihtoehtoisia palkkioita, joista valita)

Samaan aikaan monet muut koiristani ovat olleet helposti motivoitavissa koulutukseen ja tehneet kiltisti, mitä pyydetään sekä hyväksyneet annetut käskyt ja näillä onkin tästä syystä enemmän tuloksia. Pitäisikö siis ennemmin listata koirat, joiden motivointi on helpohkoa kuin kutsua tuota älykkyydeksi?

Toisaalta on myös olemassa soveltavaa älykkyyttä ja yhdellä koiristani tämä kyky soveltaa on ollut jo koulutuksellisesti haaste. Koira yhdistelee oppimiaan asioita yhteen ja saa aikaan hyvin mielikuvituksellisiakin ratkaisuja. Esimerkkinä kerrottakoot, että kun tälle koiralle opetettiin noutokapulan noutaminen koesuorituksen kaltaisesti, koiralle treenattiin erikseen paukkuja leikittämällä koiraa toisen ohjaajan kanssa ja koiralle opetettiin lisäksi PK-viestiä, saimme aikaan puhtaasti vahingossa koesuorituksen, jossa koira seuraamisosuuden laukausten kohdalla oli sen näköinen että 'nyt keksin', suoritti seuraavat liikkeet kuten piti,  lähti noutoon opetetun kaltaisesti, kiersi kapulan toiselle puolelle - kuten opetettu ja sitten juoksi viemään tämän noutokapulan viestinkokeen toiselle ohjaajalle kentän laidalle.  Tämä koira oppii todella nopeasti uudet asiat, mutta toistettaessa on vaarana, että koira alkaa muuttaa tehtävää uuteen suuntaan.

Oman kokemukseni mukaan 'lievästi tyhmää' koiraa on helpompi kouluttaa. Toisaalta taas tehtävissä, joissa koiran pitää itsekseen ratkaista ongelma on kyllä miellyttävää, että koira kykenee ratkomaan ongelmia. Opetettaessa koiraa onkin oikeastaan tärkeämpää, että koira on helpommin motivoitavissa, haluaa tehdä ihmisen kanssa, on ohjaajasta riippuvainen eikä niinkään kova tekemään päätöksiä ja on  lisäksi ohjaajapehmeä. Tämän lisäksi helpottaa, jos koira kestää turhautumista - tällöin koira sietää ohjaajalta virheitäkin enemmän. Koulutusta helpottaa myös suunnattomasti, jos koira on vilkas, sinnikäs ja pystyy kuitenkin vielä keskittymään.

Ja taas toisaalta koira joka poikkeaa edellä kuvaillusta saattaa olla haastava ja sitä kautta hyvin opettavainen opetettava.

Rodut ja opettajat

Joitakin rotuja pidetään ehdottoman hyvinä harrastuskoiria. Tulee kuitenkin muistaa, että rodun sisällä koirat  ovat aina yksilöitä. Toki se, mikä on koiralle luontaista määräytyy geneettisesti, mutta lisäksi kasvuympäristö ja koiran kokemat ärsykkeet kasvuaikana vaikuttavat  koiran kykyyn myöhemmin oppia uusia asioita. Syy, miksi rodut käyttäytyvät eri tavoin selittyy niiden aivojen muodolla sekä välittäjäaineiden määrällä aivoissa. Koirilla, jotka kiihtyvät helposti esimerkiksi dopamiinia on enemmän ja nämä koirat reagoivat nopeammin ärsykkeisiin ja liikkuviin asioihin. Jotkin rodut toki ovat keskiverrosti soveltuvampia luonnollisesta lajistaan johtuen joihinkin 'keinotekoisiin' harrastuksiimme, joihin ei vielä ole omia rotujaan jalostettu. Keinotekoisilla tarkoitan lajeja kuten agility, koiratanssi ja toko kun taas luonnollisia olisivat tässä kaavassa olisivat mm. paimennus ja metsästys.

Luin parista tutkimuksesta, jossa hiiriä oli seurattu ja jaettu ongelmanratkaisukyvyn mukaan fiksuihin ja tyhmiin. Tyhmät hiiret asetettiin virikkeelliseen ympäristöön, ja fiksut vähävirkkeiseen. Kävi niin että tyhmistä tuli fiksuja (ei ihan niin fiksuja kuin alun perin fiksuista) ja fiksut taantuivat lähes  samalle tasolle kuin tyhmät alunperin olivat olleet. Voi siis olettaa, että koirille, joille annetaan esimerkiksi älypelejä pelattavaksi tai joita koulutetaan pysyvät fiksumpana ja kehittyvät.

Omakohtaisesti olen monesti todennut sanonnan 'koira oppii oppimaan' todeksi. Koiralle, joka on jo oppinut jotakin oppii myöhemmin helpommin. Mutta toisaalta edellä oleva hiirikoe voidaan nähdä myös niin, että koira, joka otetaan aikuisena ympäristöön, jossa sille tarjotaan virikkeitä kykenee kehittymään. Vanha koira siis oppii uusia temppuja. Ja vanhalle koiralle aktivointi onkin tärkeää, jo siksi, että koiran mieli tylsistyy muutoin ja koira vanhenee henkisesti. 

Toinen hauska tutkimus kuvasi ihmisiä, jossa luokka jaettiin satunnaisesti kahtia ja annettiin kahdelle uudelle opettajalle. Toiselle kerrottiin hänen luokassaan olevien fiksujen oppilaiden ja toiselle hänen luokassaan olevien tyhmien oppilaiden.  'Tyhmät' jäivät jälkeen ja 'fiksut' etenivät erinomaisesti. Jos tämä asenne on ihmisillä toisiaan kohtaan vain kuuleman perusteella, voi tämä vaikuttaa siis myös siihen, millainen opettaja on hyvä sinulle ja koirallesi. Jos kouluttajan asenne on sellainen, että rotusi on toivoton, voi olla fiksumpaa etsiä uusi kouluttaja kuin uhrata aikaa todistaaksesi, että koirasi on ihan normaaliälyinen. Tällaiset koiramaailman uskomukset eri roduista - kuten myös monista muista asioista - elävät sitkeässä.

Olen monesti miettinyt ovatko jotkut rodut oikeasti niin ylivoimaisia toisiin verrattuna vai ohjautuvatko ne vain todennäköisemmin koteihin, joissa niille tarjotaan virikkeitä. Varmasti siis on perimän tuoma ero koirissa, mutta selittääkö se kaiken? Onko kuitenkin enemmän kyse asenteistamme, olettamuksista ja taidoistamme kouluttaa ja motivoida tämän tyyppisiä koiria? Eräässä tutkimuksessa todettiin kaikkien rotujen pärjäävän älykkyystesteissä, kunhan koiria motivoitiin oikein ja niille tarjottiin riittävä määrä lepoa.

Ohessa on lista sellaisista asioista, jota voi koiransa kanssa tehdä, jotka tarjoavat koiralle sopivassa määrin haasteita ja aktivointia.

Esimerkiksi näin teet koirallesi virikkeellisen ympäristön, joka edesauttaa 'fiksuutta'

  • Kulje koiran kanssa erilaisissa ympäristöissä erilaisissa paikoissa ja eri lenkkejä - ei aina vain samaa lenkkiä päivästä toiseen, lenkistä toiseen.
  • Juttele koiralle arjessa. Käytä samoja fraaseja kuten 'lähdetään lenkille', 'mennääs treenaamaan'  'pyyhitäänpä tassut' jne.
  • Tutustu koiran kanssa uusiin asioihin
  • Leiki koiran kanssa erilaisia leikkejä kuten vetoleikkejä, lelujen piilotusta, namien piilotusta sisälle ja ulos, kaverin etsimistä metsästä, älykkyyspelejä- nämä kaikki vahvistavat joka tapauksessa sinun ja koirasi suhdetta. Ja muista vielä vaihdella eriaisten leikkien välillä.
  • Harrastaa jotakin uutta, joka opettaa molemmille uutta esimerkiksi temppukursseja, tokoa,  jäljestystä, agilitya, rally-tokoa, hajuerottelua tms. tekee hyvää myös ohjaaja-koira suhteelle, joka taas saa koiran seuraamaan sinua aktiivisemmin.
  • Anna koiran juoksennella metsässä. Erilaiset alustat kiipeäminen, alittaminen, hyppiminen ja hajut aktivoivat koiraa
  • Lenkkeile kaverikoirien kanssa - tämä kehittää myös koiran sosiaalisia taitoja
  • Tutustu koirasi kanssa uusiin ihmisiin ja ylipäätään pidä koiraasi mukanasi mahdollisimman paljon




Mikä koiran kykyyn oppia vaikuttaa?

Paitsi tietenkin perimä vaikuttaa, vaikuttavat koiran jo pentuaikana saamat kokemukset ts. onko pentu elänyt virikkeellisessä ympäristössä vai virikkeettömässä. Esimerkiksi noutajilla pitäisi olla perimän mukaan taipumus noutamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hankkimalla noutajan saat automaattisesti noutavan koiran - ei vaikka koiran isä ja emä olisivat maailman parhaita metsästyksessä käytettäviä koiria. Tällöin saat vain koiran, jolla on olemassa taipumus tähän, jonka ilmenemiseen vaikuttaa myös koulutus. Taipumus johonkin asiaan on siis vain sitä, että koiralle todennäköisesti on helpompi opettaa jonkin asia ja se todennäköisemmin pitää jostakin rodulleen tyypillisestä asiasta kuten noutaja kantamisesta ja uimisesta - mutta on noutajia, joille noudon opettaminen takkuaa ja jotka eivät vapaaehtoisesti turkkiaan kastele.
Myös kasvattajan luona eletty aika vaikuttaa koiraan suuresti. On olemassa erilaisia pentujen älykkyyttä parantavia keinoja, joissa kasvattaja tarjoaa sellaisia ärsykkeitä pennuille joihin ne luonnossa todennäköisesti törmäisivät kuten märkä ja viileä sekä selälleen joutuminen. Lisäksi fiksu kasvattaja seurustelee pentujen kanssa paljon ja tarjoaa näille erilaisia alustoja ja ympäristöjä tutkittavaksi ja kohtelee niitä kauniisti ja ruokkii hyvin.
Oppimiseen vaikuttaa myös suuresti koiran menneisyys - millaisia kokemuksia koiralla on oppimisesta. Millainen tunne siitä koiralle jäi, onnitstunut vai ahdistunut. Onnistuessaan koiran motivaatio ja halua oppia uutta kasvaa, negatiivisia tuntemuksia taas herättää epäonnistuminen. Kun koiralle on jo opetettu asioita niin, että sille on jäänyt positiivinen tunne, sen tietenkin oppii taas yhä enemmän ja helpommin.
Mutta fiksuutta koiraan esiin kaivettaessa ja kasvattajan halutessa pennuilleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulee vielä yksi asia eteen. Kaikki lähtee jo niinkin kaukaa kuin emän ravitsemuksesta. Tutkimusten mukaan: ''Tutkimuksilla on voitu osoittaa, että sikiökaudella ja varhaisina kasvun kuukausina annettu kalaöljyn omega-3 DHA  lisää pennun koulutettavuutta. Tämä on erityisen tärkeää tuleville harrastus- ja työkoirille, mutta toki kotikoirankin koulutettavuus on merkittävä asia...Aikuisilla eläimillä kudosten alhainen DHA-pitoisuus liittyy aivojen sekä silmien heikentyneeseen toimintaan, ja jälkikasvulla DHA:n riittämätön saanti vaikuttaa aivojen ja silmien kehitykseen eli käytännössä oppimis- ja näkökykyyn. Koiranpentu saa merkittävän osan aivojen ja silmien kehitykseen tarvitsemastaan DHA:sta sikiönkehityksen aikana emon kudosvarastoista. Koiranpennun aivot jatkavat nopeaa kasvua ja kehittymistä vielä syntymän jälkeen ja tarvitsevat rakennusaineeksi runsaasti DHA:ta. Tässä vaiheessa pennun DHA-saanti on emon maidon sisältämän DHA:n varassa." - Mikko Griinari, Ph.D., dosentti, Helsingin yliopisto
Ja uuteen kotiin tullessaan pennulle tarjotaan erilaisia virikeleluja, koulutetaan, tutustutaan ympäristöön, pidetään pentua mukana, mutta vielä törmätään edelleen myös ruokintaan. Ja edelleen tuota DHA:takin tarvitaan. Ja sitä taas koira saa esimerkiksi laadukkaasta kalaöljystä kuten esim.Nutrolinista
Myös aikuselle koiralle tuosta öljystä on hyötyä oppimisen kannalta.


Ja mitä oppimiskykyyn tulee, siihen vaikuttaa myös koiran motivaatio ja motivaatioon taas yleisterveys ja yleisterveyteen taas koiran saama liikunta ja laadukas ruoka ja rasvahapot.
Ikääntyessään koiran ei myöskään tarvitse olla mikään seniili, joka ei opi uusia asioita. Ihmisillähän on paljon tutkimustietoa, erilaisten rasvahappojen suotuisista vaikutuksista mm. masennuksen hoidossa. Ja jos on apaattinen ja mieli maassa niin ei silloin kyllä myöskään huvita oppia tai jaksa ratkoa tehtäviäkään. Miksei siis koirillakin voisi olla näin.
Myöskään alkavan nivelrikon ei tarvitse näköjään vaivata koiran menoa enää tai estää oppimasta uusia asioita, vaikka toki iän tuomat rajoitteet tulee huomioida. Huomasin nimittäin omassa 8-vuotiassa flatissani aivan huiman eron, kun lähes kokeilumielessä päätin syöttää sille kuurin Nutrolin Nivelmonitehoa, kun minulta oli siitä kyselty monestikin, mutta omakohtaisia kokemuksia ei ollut. Koira ei siis ollut mitenkään vanhan tai raihaisen oloinen vaan ihan mielenkiinnosta kokeilin ja jo 5 päivää kuurin aloittamisen jälkeen tuo koira leikki pihalla 2-vuotiaan pentunsa kanssa kuin mikäkin nuori koira - ja sama meno näyttää jatkuvan. Tällä flatilla on siis kuvattu oikeassa olkapäässä ulkopuolella jonkin iskun (juossut johonkin pahki) aiheuttama vaurio johon oli tullut ihan hieman nivelrikkoa. Ja vaikka se ei arkielämässä muutoin näkynyt koiran menossa niin tuolla nivelaineella tuli kyllä ihmeitä aikaan.Tämä kuuri on meillä menossa tätä kirjoitettaessa vielä kesken, mutta koiran aivan palava into uusien asioiden opetteluun on jälleen kuten nuorella iällä.

Joka tapauksessa mihin saakka sitten meneekin koiransa fiksuutta pohtiessa tai uusia ominaisuuksia kehitellessä, voidaan olla varmoja, että hyvin käyttäytyvä koira vaikuttaa aina fiksulta muiden silmissä.

Ps. noita mainittuja tutkimuksia olen lukenut Piritta Pärssisen kirjasta: Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet sekä törmännyt netissä

Kirjoittaja: Camilla Peura