Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

 

 

 

Koiran kouluttaminen ja palkitseminen

Koiran kouluttaminen ja palkitseminen - mikä saa koiran oppimaan?

 

Koiran kouluttaminen ei ole tähtitiedettä, se on vain iso joukko pieniä paloja, joiden tulee loksahtaa kohdilleen.

Milloin koiraa voi alkaa opettaa?

Koira oppii asioita heti syntymästään saakka. Ensimmäisen opin koira saa emältään  ja pennun tulevaisuuden kannalta onkin tärkeää, että emä on tasapainoinen yksilö. Jos emä on epävarma ja suhtautuu vieraisiin varauksellisesti,  tulevat pennut hyvin todennäköisesti oppimaan tämän käyttäytymismallin emältään - huolimatta siitä, millainen pentueen isä on. Ensimmäiset ajatukset oppimisesta koira saa siis jo kasvattajan luona.

Koiraa voi alkaa opettaa leikin varjolla jo muutaman päivän kuluttua siitä, kun pentu saapuu uuteen kotiinsa. Muutama päivä kannattaa pennulle luonnollisesti antaa aikaa ihan kotiutumiseen, mutta sen jälkeen pentu on valmis oppimaan uutta.  Pennun kanssa tulee olla tarkkana, että oppimiskokemukset ovat miellyttäviä, sillä nämä kokemukset vaikuttavat koiran myöhempään halukkuuteen oppia uusia asioita. Opetettaessa koiran pennulle uusia asioita kaikenlainen pakottaminen ja omien hermojen menettäminen voi maksaa kalliisti tulevaisuutta ajatellen.

Ei kuitenkaan kannata uhrata tätä loistavaa aikaa oppimisen kannalta, uskoen vanhaan sanontaan, että koiraa voi opettaa vasta lähempänä vuoden ikää. Tuo perustuu vanhoihin metodeihin, joissa koiraa opetettiin pakkoa käyttäen. Pennut ja nuoret koirat tuntuvat imevän uusia asioita itseensä.

Motivaatio

Se kuinka halukas koira on oppimaan uusia asioita, perustuu pitkälti koiran motivaatioon.  Se kuinka suuri motivaatio koiralla uuden oppimiseen on,  pohjautuu tarjolla olevaan palkkioon, joka  taas riippuu koiran tyypistä ja tilanteesta. Ruokapalkkio nälkäiselle koiralle on paljon houkuttelevampi kuin koiralle, joka on juuri syönyt.
Halukkuus oppia pohjautuu myös suurelta osin koiran aiempiin oppimiskokemuksiin. Siksi koiralle hermostuminen, kun se ei opi jotakin, saattaa aiheuttaa suurempaa tuhoa kuin sillä hetkellä tulee ajatelleeksi.

Se mikä koiraa motivoi, riippuu paljon myös koiran saamasta perimästä. Aina nämä asiat eivät ole niitä, mitkä tulee mieltäneeksi koiraa motivoivaksi asiaksi. Koiraa voi motivoida saaliin (lelun) perässä juokseminen (esim. vinttikoirat), esineiden kantaminen (esim. noutajat) ohjaajan ympärillä pyöriminen haukkuen ja näykkien (jotkin paimenkoirat), ruoka (useimmat koirat).

Erilaiset motivointikeinot

Meillä on käytössä koiran palkitsemiseen erilaisia keinoja, jotka ovat osalle jo entuudestaan tuttuja. On erilaisia lelupalkkioita, kuten patukka ja repimisleikit. On pallon perässä juoksemista, narupallon kantamista ja sen kanssa repimistä. On vinkuleluja, joiden ääni on tehty muistuttamaan saaliseläimen ääntä, joka saa koirat innostumaan. On magneetilla varustettuja palloja, joiden käyttö palkitsemisessa ja motivoinnissa on helpompaa, kun niitä ei tarvitse kaivella taskusta.

Olennaista lelulla palkitsemisessa on, kuten muussakin palkitsemisessa, sen oikea-aikaisuus. Aikaa palkita oikeasta suorituksesta on vain 0,5 -0,8 sekuntia, jotta koira yhdistää palkkion tekemäänsä asiaan. Palkkion tulee siis olla lähellä ohjaajaa / helposti saatavissa.

Toinen olennainen asia on se, että lelulla palkitseminen perustuu koiran saalisviettiin, mikä taas tarkoittaa, että palkkion tulee liikkua saaliseleitä muistuttaen (nopeat, nykivät liikkeet) ja poispäin koirasta.

Älä myöskään jätä koiraa palkkiotyhjyyteen eli vain anna koiralle palkkiota. Ole itse mukana leikissä koirasi kanssa ja heittele koiralle lelua, vedä koiran kanssa, jos koira tällaisesta pitää. Me emme voi kertoa koiralle, kuinka sen tulisi leikkiä. Yksi koira haluaa jahdata, toinen repiä omistajan kanssa, kolmas kantaa, neljäs retuuttaa ja tehdä tapporavistuksia, viides raatelee lelua, niin että 'suolet' lentelevät, kuudes vinguttaa vimmatusti, seitsemäs heittelee palloa ilmaan ja ottaa koppeja ja sitten on se yksi, joka seisoo pallo suussa hölmän näköisenä - mitä ihmettä sille pitäisi tehdä ja pudottaa sen.

Äänen käyttö koiran koulutuksessa

Äänen käyttö palkitsemisessa on myös hyvin olennainen. Kun haluat koiran tekevän jotakin asiaa rauhallisesti, esimerkiksi olevan paikoillaan, kehu rauhallisesti, vokaalivoittoisesti, seesteisesti. Kun haluat koiran tekevän jotakin nopeasti, kehu koiraa innostavalla äänellä.

Muista todellakin kehua koiraa juuri sillä hetkellä kun koira tekee halutun asian, sillä näin koira oppii kehumisen merkityksen. Suomen kielessä on muitakin kehusanoja kuin 'hyvä'. Voit myös käyttää sanaa taitava, loistava, etevä, mahtava. Käytä sellaista kehusanaa,  joka sopii omaan suuhusi.

Palkitsemisen oikea-aikaisuus, alle sekunti aikaa...

Palkitsemisen oikea-aikaisuutta ei voi korostaa liikaa. Kun kehu ja palkkio tulee oikea-aikaisesti eli juuri sillä hetkellä, kun koira tekee toivotun asian, koira yhdistää palkkion siihen, mitä juuri tekee.  Jos koira esimerkiksi raapii ovea ja tassu osuu kahvaan ja ovi aukeaa, koira oppii nopeasti osumaan juuri oven kahvaan saadakseen oven auki. Jos koira sen sijaan raapii ovea, joka on lukossa ja ovi ei aukene, koira ei opi että kahvasta painaen toisella kertaa (kun ovi ei olekaan lukossa) se aukenee. Tässä palkkiona toimi oven aukeneminen juuri sillä hetkellä, kun tassu osuu kahvaan. Sama tapahtuu koulutettaessa esimerkiksi sivulletuloa. Jos koira saa palkkion ohjaajalta niin, että koira kurottautuu ylöspäin namia kohti ja etujalat nousevat, yhdistää koira tämän pompun ja kättä kohti suuntautuvan liikkeen osaksi sivulletuloa.

Makupalat

Monesti makupaloja käytetään koiran alkuopetuksessa. Makupaloissa on myös 'sävyeroja'.  Mikäli koira on kovin innokas syömään, voi olla hyvä käyttää hieman laimeampaa makupalaa. Jos koira taas on uudessa paikassa, ensimmäistä kertaa, ympärillä paljon häiriötä jne. on syytä ottaa käyttöön 'järeämmät' namit.

Jos listaamme keskivertokoiran makupalamieltymyksen mukaan, voisimme saada etenevässä järjestyksessä seuraavan sarjan laimeasta palkkiosta järeämpään:

koiran keksi - koiran nami (kaupasta ostettavat esim. frolic) - koiran puolikostea nami - juusto - lihapulla/nakki - maksapihvi

Namien vaihtelulla voi siis vaikuttaa koiran viretilaan. Järeämmillä nameilla innokkuus tehdä kasvaa häiriöisessäkin ympäristössä. Kovin ahneella järeät makupalat tosin saattavat aiheuttaa jopa sähläämistä, mutta liian heikon namin ollessa kyseessä koiran innokkuus tehdä lopahtaa ja huomio kiinnittyy muualle.

On kyse sitten nameista tai leluista ne tulee osata riittävän ajoissa häivyttää tehtävästä, jotta koira ei jää niihin kiinni ja namin olemassaolosta tule osa tehtävää.

Makupalojen vaihtelulla voi vaikuttaa siis myös koiran halukkuuteen tehdä haastavia tehtäviä. Jos koiraa jännittää esim. agilityssa korkeat esteet (puomi, a, keinu) kannattaa näitä varten varata koiralle paremmat namit, joilla sitten toivotaan saavan koiralle lisäpotkua yrittämiseen. Usein tehtävät, jotka aluksi jännittävät koiraa (esim. putki agilityssa) voi muodostua koiran lempiasioiksi - onko se sitten paremman palkkion vai ohjaajan vai molempien yhteisvaikutusta vai sitä, että koira voittaa itsensä. Tätä voi pohtia.

Arjen makupalat

Yksi paljon käyttämättä jätetty asia on arjen resurssien hallinta. Tämä tarkoittaa, että koiraa palkitsee myös kaikki arjessa olevat asiat. Näitä ovat esimerkiksi ulos pääseminen, ruuan saaminen, lenkillä eteenpäin pääseminen, nuuhkiminen, vapaaksi pääseminen, leikkiminen toisten koirien kanssa. Nämä voi myös valjastaa koulutuskäyttöön. Jos koira on esimerkiksi itsenäinen ja huono ottamaan kontaktia ohjaajaan, voi koiralta vaatia katsekontaktia ennen ruuan saamista, ulos pääsyä, hihnan kiinnittämistä kotona, ennen irtipääsyä lenkillä jne.

Koiran kouluttamisessa tulee muistaa, että koira tekee aina sen, mikä on sille juuri sillä hetkellä palkitsevinta.

Palkkion sijainti

Yksi olennainen osa koulutusta on lisäksi makupalan sijainti ja se,  minne koira palkitaan. Palkkion tulisi tulla liikkeen suuntaan eli maahanmenoa opetettaessa alas koiran luo maahan.

Koira tietää helposti missä makupala/lelu sijaitsee ja esimerkiksi seuraamisessa kääntyy helposti ohjaajan eteen, jos nami on ohjaajan oikeanpuoleisessa taskussa (Koira seuraa vasemmalla puolella).

Palkkion ei tarvitse aina ja kaikissa tehtävissä olla ohjaajalla vaan voidaan käyttää myös ns. etäpalkkaa, joka sijaitsee esim. repussa koekentän ulkopuolella. Tämä palkitsemistapa pitää koiralle erikseen opettaa, mutta on käyttökelpoinen pitämään koiran viretilan yllä pidempikestoisessa suorituksessa. Tälle palkalle tyypillistä on, että sen tulee olla normaalia runsaampi ja houkuttelevampi kuten purkki koiran (tai kissan) märkäruokaa, possunkorva tms.

Takapalkalla tarkoitetaan palkkiota, joka sijoitetaan koiran taakse. Tämä on hyvä palkkiotapa esim. kaukokäskyissä, joissa koira ei saa edetä. Koira ikään kuin jää kahden tulen väliin (ohjaajan ja palkkion), jolloin molemmat vetävät sitä yhtä paljon. Koira palkitaan oikeasta suorituksesta vapauttamalla se takana olevalle palkkiolle tai se heitetään koiralle palkkioksi koiran taakse. Toinen käyttökelpoinen paikka on harjoiteltaessa luoksetulon pysäytyksiä, mutta tällöin tulee muistaa vahvistaa myös luoksetuloa, jotta koira ei ala ennakoida takana olevaa palkkiota ja hidastelemaan.

Etupalkalla tarkoitetaan koiran eteen noin metrin päähän sijoitettavaa palkkiota. Tätä voi käyttää esimerkiksi paikallamakuuta harjoiteltaessa koiralle, jonka asento kaipaisi suoristamista. Koira vapautetaan edessä olevalle palkkiolle ohjaajan palatessa koiran luo, välillä satunnaisesti. Samoin tässä tulee koiraa muistaa palkita myös palkalla makuuasentoon, jotta koira edelleen pysyy paikallaan.

Palkkio voidaan myös sijoittaa reilusti koiran eteen, jonne koira sitten lähetetään. Tästä tyypillisenä esimerkkinä palveluskoirakokeiden eteen lähettäminen tai agility hyppysuoran päässä oleva palkkio.

Naksutin

Naksutin on erittäin käyttökelpoinen palkittaessa koiraa. Naksutin ei itsessään ole palkkio vaan merkki 'nyt teit oikein', jonka jälkeen koira saa palkkion. Koulutus aloitetaan ehdollistamalla koira naksuttimen ääneen esimerkiksi naks + nami ja toistamalla tätä riittävän monta kertaa. Koira oppii yhdistämään naksahduksen palkkioon. Toinen tapa on käyttää jotakin koiran jo osaamaa temppua esim. istumista pohjana. Koiralle sanotaan istu -> koira istuu -> heti naks ja perään nami. Toistettaessa koira oppii yhdistämään naksahduksen tulevaan namiin. Naksutin on erittäin käyttökelpoinen varsinkin kaikissa tarkkuutta vaativissa tehtävissä ja sellaisissa tehtävissä, joissa koira suorittaa tehtävää kaukana ohjaajasta. Tai tehtävissä, joiden suoritustapa koiran halutaan itse ratkaisevan. Naksutin toimii myös nappaamisessa, jossa koiran jostakin arjessa tehtävästä asiasta halutaan opettaa käskynalainen. Tuolloin koiran suorittaessa toiminnon naksautetaan ja palkitaan.

Kosketuskeppiä käytetään ikään kuin jatkokätenä ja se onkin erittäin käyttökelpoinen monissa asioissa kuten pienen koiran seuraamista opetettaessa. Koira opetetaan koskettamaan kosketuskepin päässä olevaan palloon ja seuraamaan sitä. Kosketuskeppi on yleensä helpompi häivyttää tehtävästä kuin esimerkiksi makupalakäsi. Lisäksi pientä koiraa opetettaessa ei tarvitse kumarrella niin syvään.

Mikä motivointikeino toimii millekin koiralle ja ohjaajalle on vain opittava ja löydettävä. Jotakin osviittaa saa siitä, mihin koira on alunperin jalostettu, mutta koirat ovat yksilöitä.

Miksi?

Koiraa opetettaessa tulee myös huomioida, mihin tarkoitukseen koiraa opetetaan. Arkielämässä ja kokeissa tarvittavien taitojen  välillä on eroa. Arkielämässä koiran täytyy totella suuremmassa häiriössä, mutta kukaan ei arvostele sen tapaa istua, tulla luokse, mennä maahan tms. vaan yleensä riittää, että koira suorittaa tehtävän käskyn saatuaan. Kokeissa taas arvioidaan hyvinkin tarkasti, miten koira liikkeen suorittaa, mutta häiriötekijät ovat taas usein vähäisemmät.

Joka tapauksessa koiran tulee oppia toimimaan häiriöisessä ympäristössä. Toiset aloittavat opettamaan koiraa kotona, hyvin vähäisten häiriöiden yhteydessä ja alkavat koiran jo osatessa treenata häiriöitä. Toiset taas aloittavat harjoittelemaan isommassa määrässä häiriötä ja pienemmällä vaatimustasolla. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Häiriöisessä ympäristössä koira oppii nopeammin toimimaan häiriöiden keskellä, mutta liikkeen tarkkuus saattaa hieman kärsiä.  Kun taas toisinpäin voi olla vaikeaa totuttaa koiraa häiriöihin ja ohjaajan saattaa olla hankala sopeuttaa koiran osaaminen tilanteeseen, jossa koira ei pystykään keskittymään. 'Kyllä se kotona osaa..' Jonkinlainen kultainen keskitie lienee paras.

Koiran kanssa tulee harjoitella erilaisissa paikoissa, jotta koira osaa tehdä asian missä vain. Ei riitä, että harjoitellaan koulutuskentällä ja kotona vaan pitää harjoitella kaikissa mahdollisissa ympäristöissä, erilaisissa häiriöissä, jotta koiran voidaan sanoa varmasti osaavan.

On koiran kannalta eri asia tulla luokse kotona, luokse treenikentällä kaverikoirien ohi kuin tulla luokse, kun edestä pinkaisee pupu. Mutta kaikki on opetettavissa, kunhan se tehdään huolellisesti ja ajatuksella.

Sopiva treenimäärä on jokaiselle koiralle yksilöllinen.

Ohjaajan ja kouluttajan omalla asenteellakin on merkitystä koiran oppimiseen. Jos ohjaajalla on vankka usko siihen, että koira oppii, koira todennäköisesti myös oppii. Jos kouluttajalla ei ole uskoa opetettaviinsa, saattaa koulutus turhaan kärsiä.

Koiran oppimiseen vaikuttaa koiran oppimishistoria, millaisia oppimiskokemuksia koiralla on entuudestaan. Toki vaikuttaa myös paljonko koira on jo oppinut. Jos koiraa ei ole koskaan opetettu, koira ei ole oppinut oppimaan. Se ei tarkoita, ettei koira oppisi. Mitä enemmän koira on oppinut, sitä enemmän ja nopeammin koira yleensä oppii.

Kuinka monta toistoa koira vaatii oppiakseen jonkin uuden asian, on paitsi yksilöllistä, myös kiinni kouluttajan taidoista, mutta myös asian haastavuudesta. Toki vaikuttaa myös se, kuinka hyvin koulutukset on suunniteltu.

Jos kyseessä on helppo asia, koira oppii sen, kun palkkio on koiralle mieleinen, asiaa tehdään kaksi kertaa päivässä kummallakin kerralla noin 8-10 toistoa ja jatketaan harjoituksia neljänä päivänä viikossa. Koira todennäköisesti osaa asian noin viikon jälkeen. (Esimerkiksi istuminen käskystä)

Jos kyseessä on haastavampi asia, joka vaatii sen, että koira tarvitsee aikaa palautuakseen joko fyysisesti tai henkisesti tarvitaan pidempi aika. Esim. 6 toistoa / pv 3 kertaa viikossa.

Toistojen määrää tärkeämpää on niiden laatu ja se, että koira tekee aina oikein ja että koiran motivaatiosta huolehditaan palkitsemalla koiraa hyvin. Harjoitusten tulee olla myös säännöllisiä, jotta harjoituskertojen välillä ei tapahdu unohtamista. Lisäksi tulee huolehtia harjoittelupaikkojen ja ympäristön häiriöiden muuttumisesta.

Koiraa kannattaa ennemmin treenata usein ja pienissä pätkissä. Usein tarkoittaa tehtävän haastavuudesta riippuen noin 2 - 5 kertaa päivässä, joissa toistoja 5-10, kolmesta viiteen kertaan viikossa. Näin koiran viretila pysyy hyvänä ja ne ehtii arjen kiireiden keskellä myös tekemään. Lisäksi näin koiralla on aikaa välissä 'hauduttaa' oppimaansa, sillä koira vaatii unta ja lepoa oppiakseen. Lyhyissä treenipätkissä on vielä sellainenkin etu, että mikäli tapahtuu jokin koulutusvirhe, se on nopeasti nähtävissä ja korjattavissa.

Jos kuitenkin tapahtuu virhe, mieti mikä meni pieleen, mitä koira tarkasti ottaen teki väärin, miten on voinut oppia tuon, miksi toimi niin kuin toimi ja miten se korjataan. Ennen kuin osaat vastata noihin, älä ota uutta treenipätkää siihen asiaan. Jotakin muuta voit toki treenata.

Toisinaan on myös hyvä ottaa intensiivisempiä koulutusjaksoja ja välillä pitää taukoa. Suomessa talvi tekee monille lajeille tuon tauon ja juoksut tyttökoirille. Taukojen jälkeen koiran motivaatio tekemiseen on yleensä entistä suurempi.

Kirjoittanut Camilla Peura

 

Jos koirilla olisi ammattiyhdistysliike, asiat olisi toisin...Jos koirilla olisi ammattiyhdistysliike, asiat olisi toisin...