Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Paikallamakuun opettaminen

Paikallamakuun opettaminen

Vaatimukset: koiran tulee osata jokin asentokäsky kuten 'istu', 'seiso', 'maahan'.  (Tässä maahan.)

Paikallaolo tulee opettaa koiralle pienissä osissa. Harjoittelu aloitetaan aluksi rauhallisessa paikassa ja mielellään niin, että koira on jo valmiiksi hieman rauhallinen. Tapoja opettaa on jälleen useita.

Aluksi koira pyydetään maahan, mennään koiran viereen kyykkyyn ja sille syötellään makupaloja koiran tassujen väliin, leuan alle ja samalla jutellaan rauhallisesti. Koira ei missään vaiheessa saisi nostaa kyynerpäitään ylös maasta, joten palkkion tulee tulla riittävän alas.

Ensimmäiset paikallamakuuharjoitukset ovat kestoltaan hyvin lyhyitä – aivan muutamia sekunteja.

Koira vapautetaan aina maasta käskysanalla esimerkiksi: 'vapaa', 'kiitos', 'riittää'. Älä riehuta koiraa palkkioksi sen noustua.

Tästä pidennetään aluksi hiljalleen paikallamakuuaikaa ja lisätään kouluttajan liikettä vähitellen. Koiraa kouluttavan henkilön tulee olla tarkkana ja 'lukea' koiraansa ja katsoa sen eleitä huomatakseen, mikäli koira aikoo nousta ylös.

Harjoituksissa koira ei koskaan saisi nousta ylös maasta. Mikäli vahinko kuitenkin pääsee tapahtumaan, koiraa ei toruta vaan jatketaan harjoitusta samassa kohdassa missä oltiin.

Paikallamakuu on liike, jossa koira tulisi opettaa olemaan rauhallinen. Jotta koira olisi rauhallinen tulee koiran tuntea olonsa turvalliseksi ja opetuksessa on edettävä niin hitaasti, ettei koira pääse hermostumaan.

Paikallamakuussa koiraan vaikuttavia asioita ovat aika jonka koiran tulee olla paikoillaan, omistajan etäisyys koirasta ja ulkopuoliset häiriötekijät (esim. leikkivät lapset, liikenne, toiset koirat jne.)

Nyrkkisääntönä harjoittelussa päteee, kun yhtä vaikeutetaan muita helpotetaan. Eli kun paikallamakuuaikaa pidennetään, häiriötekijöitä vähennetään ja ollaan lähempänä koiraa. Kun matkaa pidennetään, paikallamakuuaikaa lyhennetään ja häiriötekijöitä vähennetään eli harjoitellaan rauhallisessa paikassa ja vain käväistään piilossa jne.

Kun koira osaa maata paikallaan rauhallisesti niin, että ohjaaja seisoo koiran vieressä aletaan välimatkaa koiraan pidentämään, aivan askel askeleelta. Välimatkaa kannattaa harjoitella joka suuntaan koiraan nähden – niin eteen sivulle kuin koiran taaksekin. Tässä kohtaa ei kannata ahnehtia. Koiran luo palataan paikallaoloharjoituksissa aina takaisin ja annetaan makupala – edelleen koiran leuan alle, jotta ei palkittaisi koiraa vahingossa nousemisesta. Paikallamakuuta harjoitelellessa koiraa ei koskaan kannata kutsua luokse. Muutoin paikallamakuuharjoitus muuttui luoksetuloharjoitukseksi. Paikallamakuun opettamisessa on ideana opettaa koiralle, että ohjaajan paluu on mukava asia ja että koira oppii makaamaan paikallaan luottaen siihen, että ohjaaja todellakin palaa takaisin ja että siitä saa palkkion. Koira vapautetaan aina käskysanalla maasta.

Kun koira on oppinut pysymään maassa hyvin lyhyillä etäisyyksillä, aletaan harjoitella paikallamakuuta niin, että ohjaaja on välillä koiran vierellä, takana, edessä paikallaan pidemmän aikaa. Tästä matkaa koiran ja ohjaajan välillä aletaan edelleen pidentämään ja omistaja alkaa myös mennä hiljalleen mennä piiloon (aluksi aivan sekunneiksi) paikallamakuuaikaa pidennetään ja häiriötekijoitä aletaan hiljalleen lisäämään harjoituksiin. Näitä lisätään harjoituksiin yksi kerrallaan ja pääsääntönä niin, että koira aina onnistuu eli pysyy vaadittavan ajan ja matkan päästä sekä häiriötekijöistä huolimatta maassa.

 

Kun koira varmasti tietää, mitä siltä vaaditaan, kuullessaan käskysanan 'paikka' voi koiraa kieltää nuuhkimasta maata tai syömästä ruohoa samalla, sillä koiran keskittymiskyky on usein melko rajallinen ja koira saattaa unohtaa aluksi mitä oli tekemässä.

Ryhmässä paikallamakuu kannattaa aloittaa harjoittelemaan sellaisten koirien kanssa, jotka jo varmasti osaavat pysyä paikoillaan tai niin, että jokaisen omistaja huolehtii siitä, etteivät koirat pääse häiritsemään toisiaan. Tässäkään ei kannata ahnahtia. Koiralle ei saisi koskaan tulla sellaista oloa, että se voi tai että sen kannattaa nousta paikallamakuusta

Kun koira osaa olla paikallaan, se pysyy paikallaan häiriötekijöistä - leikkivistä lapsista, liikenteestä, toisista koirista jne. huolimatta, omistajan sijainnista huolimatta, omistajan jutellessa toiselle ihmiselle, ollessa hiljaa, hyppiessä, pomppiessa, seistessä selin, toisen koiran kulkiessa ohi, auringon paistaessa, vettä sataessa, nurmikolla ja asvaltilla...missä tahansa.

Yleisin ongelma paikallamakuussa on, ettei koira pysy maassa ja lähtee omistajan perään. Tällöin palataan harjoituksissa taaksepäin ja jatketaan helpommista harjoituksista. Taaksepalkkausta kannattaa myös tällöin käyttää, jotta omistajan perään lähteminen ei ole niin houkuttelevaa. Mikäli koira aristelee muita koiria tai ihmisiä, kannattaa häiriöharjoittelussa aluksi käyttää tuttuja koiria ja tuttuja ihmisiä. Älä siis turhaan hosu harjoitteluvaiheessa tai yritä liiaksi ahnehtia. Koiran pitäisi tuntea harjoituksissa itsensä levolliseksi ja luottaa siihen, ettei sille tapahdu mitään pahaa. Harjoituksia vaikeutetaan aina koiran edistymisen mukaan. Mikäli ongelmia ilmaantuu, palataan harjoituksissa helpompiin.

 

Muista, että paikallamakuussa on kolme koiraan vaikuttavaa tekijää aika (kauanko paikalla tulee olla), etäisyys (kuinka kaukana olet koirasta) ja ympäristön häiriötekijät. Nyrkkisääntönä, kun yhtä osa-aluetta harjoituksessa vaikeutetaan kahta muuta hetkellisesti helpotetaan.

 

Kirj, Camilla Peura