Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Liian paksu perhoseksi

”Alttius kasvainsairauksille, nivel- ja selkäongelmille, sydän- ja hengitystievaivoille, maksantoimintahäiriöille, diabetekselle ja iho-ongelmille...” Tässä on osa listasta, jossa kuvataan koiran lihavuuden mukanaan tuomia ongelmia. Eikä lista valitettavasti pääty tähän.


On arvioitu, että yli neljäsosa koirista on liian tuhdissa kunnossa. Monet niistä koirista, joka tuodaan eläinlääkärin vastaanotolle kärsivät mm. tuki- ja liikuntaelinten ongelmista, sydänsairauksista ja diabeteksesta. Koirarotujen välillä on eroja, kuinka herkkiä ne ovat lihomaan. Erityisen herkkiä ovat labradorinnoutajat ja beaglet. Osaltaan tähän on varmastikin vaikuttamassa vallalla oleva koirien ihanne.

Eläinlääketieteen tohtori Per Axelson sanoi jo vuonna 1997 Helsingin sanomien haastattelussa, että ylipaino on yksi suurimmista lemmikkien terveyttä nakertavista ongelmista. Hän arvioi silloin, että jopa joka kolmas suomalainen koira on lihava. "Aika usein näkee, että myös omistaja on samaa mittakaavaa kuin koiransa. Ne käyvät varmasti yhtä aikaa jääkaapilla." Samaisessa artikkelissa hän kertoi vastaanotolla käyneen jopa yli 60 kiloa painavan labradorinnoutajan, kun sen olisi pitänyt painaa puolta vähemmän. "Sillä oli polvet sökönä. Ja mitäs muuta teet kuin itket ja annat sille särkylääkettä."

Axelson moittii myös koiranäyttelyitä vinoutumista. "Ulkomuotoa arvostelevat tuomarit vaativat, että labradorin on oltava sian näköinen, jotta se pärjäisi näyttelyssä."

Tilanne on ollut tällainen jo vuonna 1997, ja myös Kennelliiton koulutuspäivillä on asiasta puhuttu. Erityisen tärkeäksi puheenaiheeksi vuoden 2001 lopulla Tuusulassa pidetyssä ulkomuototuomareille, kasvattajille ja rotujärjestöille tarkoitetussa koulutustilaisuudessa, rakenneseminaarissa, nousi pentujen hoikkuus. Seuraavat lainaukset ovat koiramme-lehden 3/02 artikkelista:

Pieneläinsairauksien erikoislääkäri Esa Eskelinen muistutti, että liike on lääkettä ja pennun kyljestä näkee, saako se sopivan määrän energiaa. Hoikkana pidetty pentu ei jää muita pienemmäksi.

Sen sijaan, että jalostetaan koiranruokia, pitäisi jalostaa pienet heilahtelut optimaalisesta ruokinnasta kestäviä koiria, vaati Merja Heikkilä. –Pennun pitää olla hoikka, jopa laiha, mutta elämäniloinen ja pirteä, alleviivasi Jouko Yrjölä.

Päivi Eerola kertoi, että junioreilta vaaditaan usein 4-vuotiaan massaa. Jouko Yrjölän mielestä pentunäyttelyt ovat humpuukia, ja SA:n antaminen junioriluokassa pitäisi säännöissä estää. Silloin ei houkuteltaisi kasvattajia broilertuotantoon.

Mahdollisimman nuorena vaikutuksen tekevä koira on se paljon puhuttu broileri, kertasi Tapio Eerola.

-Raskaus ja / tai kookkaus ovat keskeisiä näyttelymenestyksen tekijöitä. Ainakin 2-3 koiraharrastajasukupolvea on opetettu arvostamaan raskautta. Tämä juontaa juurensa aikaan, jolloin koirien ruokinta oli mitä sattuu. Oli paljon huonosti pidettyjä kevyitä koiria.

-Rotumääritelmät tukevat raskauden ihannointia. Rotumääritelmien ”voimakas” on määritelty rimpuloiden aikaan. Silloisten aliravittujen rinnalla nykyinen kevyt koira olisikin se oikea ”voimakas”. Voimaa, volyymia on lisätty vähän kerrallaan, ei ole osattu pysähtyä. Tieteellinen tutkimus raskauden ja terveyden suhteesta olisi tärkeä.

Syy edellisiin lausuntoihin on selvä. Paino-ongelmat alkavat jo pulleropennusta. Pentuaikana elimistön rasvasolut lisääntyvät, aikuisena niiden määrässä ei enää tapahdu suuria muutoksia. Lihavan yksilön rasvasolut ovat suurempia kuin laihan tai normaalipainoisen. Laihtuminen ”tyhjentää” rasvasolut, mutta ei vähennä niiden määrää. Jos koiraa pentuna pidetään tukevassa kunnossa, se ei pelkästään vaaranna kasvavaa luustoa, vaan aiheuttaa myös rasvasolujen määrän lisääntymisen yli normaalin. Tällainen yksilö, jolla rasvasoluja on yllin kyllin on altis paino-ongelmille koko ikänsä. Pulleropentu ei siis ole terveyden perikuva!

Liikalihavuus heikentää eläimen terveyttä, huonontaa elämänlaatua ja lyhentää elinikää. Ylipainoiset ovat alttiita nivel- ja selkäongelmille, sydän- ja hengitystievaivoille, maksantoimintahäriöille, kasvainsairauksille, diabetekselle ja iho-ongelmille. Lisäksi liikakilot heikentävät elimistön lämmönsäätelyä, haittaavat liikkumista sekä aiheuttavat nukutuksiin ja leikkauksiin liittyviä riskejä.

Koirahan on luotu liikkumaan, telmimään ja leikkimään. Sitä se ei lihavana jaksa tehdä. 20 prosentin ylipaino tietää sitä, että koiralla on melkoisen paha olla. 25 prosentin liikapaino alkaa olla koiralle jo todellinen rasite.

Voimakkaasti ylipainoinen koira voi muuttua ärtyisäksi pelkästään liikakilojen aiheuttaman epämukavuuden vuoksi.

Aina eläinääkärikään ei enää huomauta ylipainosta. Eräässä tapauksessa salukiuros kävi lääkärin vastaanotolla jatkuvan läähätyksen takia. Eläinlääkäri epäili läähätyksen syyksi sydänsairautta. Hän ei huomauttanut koiran ylipainosta ollenkaan, vaikka sitä oli reilusti liikaa. Koira painoi 35 kiloa, kun kyseisen koiran ihannepaino on 25 kilon tietämillä. Koira siis painoi 40% enemmän kuin olisi pitänyt. Kun tällaisen koiran omistaja alkaa vaatia korvausta kasvattajalta, ollaan ongelmallisessa tilanteessa. Ennen kaikkea itse koira kärsii ylipainosta.


Sopivan sutjakka vai tukevan tanakka?

Koiralla on liikaa kiloja, jos sen paino ylittää 15 prosenttia rodun ihannepainon. Liikaa mittariin ei kuitnkaan kannata tuijottaa vaan luottaa näppituntumaan. Jos koira on normaalipainoinen, tunnustelija erottaa kylkiluut ja selkärangan. Normaalipainoisen koiran kapein kohta on vyötärö, joka näkyy ylhäältäpäin katsottaessa rintakehän ja lanton välimaastossa. Ylipainoisella koiralla tätä kohtaa on hankala ellei jopa mahdoton erottaa. Pelkkään ulkonäköön tuijottaminen ei aina kerro totuutta. Karvainen kaveri saattaa näyttää punkerolta sitä olematta.

Koiransa hoikkuusastetta voi vielä tutkia näppi ja näköhavaintojensa tueksi kahvikuppitestillä: jos koira on lihava, kahvikuppi pysyy vyötäron paikkeilla tukevasti pystyssä.

Koska ylipainosta ei ole kuin haittaa Per Axelson antaa samaisessa Helsinginsanomien artikkelissa yksinkertaisen ohjeen: Tuhti lemmikki ei laihdu vain liikunnan lisäämisellä. "Prikuulleen samat säännöt pätee koiriin kuin ihmisiin: vähemmän energiaa suun kautta sisään, niin kyllä sitä laihtuu."

Entä kun tällainen tukevampi kaveri tulee agilitykentälle? Koska on selvää, ettei agilityn aiheuttamaa rasitusta jaksa, jos ympärillä on tuhdisti pehimikettä tulisikin mielestäni ohjaajalle asiasta asiallisen ystävällisesti huomauttaa. Saattaahan olla, ettei koiran omistaja yksinkertaisesti ole tullut ajatelleeksi koiransa tukevoituneen. Toiset pitävät koiraansa nirsona vaikka rasvakerros kyljissä kielii muusta. Huomauttamisessa pitää tietysti muistaa hienotunteisuus. On kuitenkin parempi sanoa asiasta, kuin odottaa koiran nivelten ja luuston paukkumista.

Ensimmäinen askel koiran laihduttamisessa on jo otettu, kun ylipaino on hyväksytty tosiasia. Eniten koiran laihduttaminen vaatii omistajalta jämptiyttä. Niitä koiran anovia silmiä, kun on vaikea vastustaa.

Artikkelin on kirjoittanut Camilla Peura