Jos koira jatkuvasti karkaa kotoaan tutkimusretkilleen tai ottaa hatkat heti kun hihnasta irti pääsee, on usein vitsit vähissä. Huoli karanneesta koirasta on suuri ja karanneen koiran etsintä vaikeaa, vaikka koira tutussa paikassa usein enemmin tai myöhemmin palaa kotiin. On myös koiria, jotka jäävät näköetäisyydelle, mutta eivät anna ottaa itseään kiinni.

Jotta koiraa voi pitää vapaana olisi sen osattava luoksetulokäsky ja toteltava sitä. Joskus tottelevaisuus voi pelastaa koiran hengen, kuten esimerkiksi koiran livahtaessa autosta ulos ilman hihnaa vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella. Jos sitä ei silloin saa käskystä välittömästi luokse, koiralle saattaa käydä huonosti.

Miksi koira karkailee?

Koiran karkaamisen on monia syitä. Toiset lähtevät uteliaisuuden ajamana, jotkut saaliin perään ja kolmannet tyttöjen luokse. Uroskoirat ovat narttuja herkempiä karkaamaan ja rotujen välilläkin on eroja. Rodusta ja sukupuolesta huolimatta ne koirat, joiden elämä on virikkeetöntä, suhde omistajaan on heikko tai liikuntamäärät ovat liian alhaisia, ovat huomattavasti muita herkempiä karkaamaan.

Paljon vapaana jo pennusta

Mitä enemmän koira saa olla vapaana ja puuhata omistajansa kanssa, sen vähemmän sillä on syytä lähteä omille teilleen.

Mikäli haluaa, että koira oppii olemaan vapaana ja tottelee luoksetulokäskyä, on harjoittelu aloitettava jo pentuna. Toki aikuisenkin koiran saa opetettua tulemaan luokse, mutta harjoittelu on silloin hankalampaa.

Heti kun pentu tulee kotiin seitsemän viikon iässä, kannattaa alkaa opetella vapaanaoloa. Pentu ei karkaa ja näin vapaanaolosta tulee sille luonnollinen osa elämää. Jos pentu lähtee liian kauas, on parasta lähteä itse päinvastaiseen suuntaan juosten, jolloin pennulle tulee kiire päästä lauman mukaan. Pennun perään ei saa lähteä juoksemaan, koska silloin koira vain oppii uuden hauskan leikin.

Mitä voin tehdä aikuisen koiran kanssa?

Karkailua voi estää aidoin, näkymättömin aidoin tai valvontaa tehostamalla esim. kaukosäädettävän sitruunapannan avulla. Paras ja tehokkain keino karkailun estämiseen on kuitenkin koiran kouluttaminen ja koira-omistajasuhteen parantaminen.

Turvallisesti luoksetuloa voi harjoitella koira-aitauksissa, jolloin kannattaa varata paljon makupaloja (juustoa, nakkia, lihapullaa) mukaan, kutsua koiraa usein luokseen, palkita makupalalla, taputtaa koiraa ja päästää se taas uudestaan vapaaksi, niin että koira oppii luottamaan siihen, ettei luoksetulo johda aina kytkemiseen, kotiin paluuseen ja vapauden menettämiseen.

Kotipihalla voi myös harjoitella paikalle jäämistä käskystä ja siitä luoksetuloa. Koiralle voi laittaa hihnan lisäksi pidemmän pätkän pakettinarua (ruskeaa, saa rautakaupasta eri paksuisina) tai tarkoitusta varten kehitellyn pitkän koulutushihnan (saa hyvin varustelluista eläintarvikeliikkeistä) pantaan kiinni. Koira päästetään hihnasta näyttävästi vapaaksi ja jätetään pitkä naru / hihna maahan koiran viereen. Jos koira lähtee karkuun, voi pakettinarun päälle astua ja koiran saa hallintaan. Useat koirat eivät parin harjoituskerran jälkeen yritä karata, kun luulevat "näkymättömän" langan olevan olemassa aina.

Jos koiralla on voimakas seksuaalivietti ja sillä on taipumus häipyä alueella asuvien tyttöjen luokse, kannattaa miettiä koiran kastrointia, paitsi karkaamisen vähentämiseksi, myös naapurisovun säilyttämiseksi. Naapurin tyttökoiran omistaja ei välttämättä ilahdu ovan takana norkoilevista kosijoista.

Mitä tehdä jos koira katoaa, uudenmaan etsijäkoirayhdistyksen ohjeet. 

Artikkelin on kirjoittanut Camilla Ketonen