Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

 

 

Olen Karoliina Kamppinen eli Karo Helsingistä. Olen 31 –vuotias ja oikealta ammatiltani kirjanpitäjä. Minulla on ollut aina koira koko elämäni ajan. Perheellämme oli samojedi kun olin pieni taapero ja sen jälkeen meille hankittiin kultainennoutaja. Halusin ihan oman koiran kun olin kymmenvuotias ja sain cairnterrieri uroksen jonka nimi oli Robin. Robin oli todellakin terrieri isolla T:llä ja oli todella hankala koulutettava, mutta sain sen kuitenkin peruskoulutettua. Robinin jälkeen hankimme nykyisen koiramme, yllättäen terrieri sekin eli irlanninterrieri uros Napoleon, joka on nyt kahdeksan vuotias. Napoleonin kanssa päätin ruveta harrastamaan agilityä ja sen tueksi tokoa. Harrastamme myös mejää.

Napoleon on ollut todella haasteellinen kouluttaa tokon puolesta, mutta nyt herra tottelee todella hienosti.  Alussa toko koulutuksessa herra ei kuunnellut pätkääkään, vaikka osasi perusasiat. Sitä kiinnosti vain muut koirat erityisesti nartut. Ensimmäiset kerrat se vain vinkui ja oli todella hermostunut. Se olisi vain halunut mennä muiden luokse eikä sitä kiinnostanut namit yhtään. Kyllä siinä itsellä oli joskus itkussa pitelemistä, kun muut vain treenasivat ja minä vain yritin saada koirani kuuntelemaan. Jonkin ajan päästä se rupesi jo pikkaisen
kuuntelemaan, mutta näytti terrieri luonteensa niin, että sitten kun ei jaksanut kiinnostaa, mitä meikäläinen sanoi niin  katseli vain muualle ja olin sille suoraan sanoen ilmaa. Silti se oli aina innoissaan lähdössä treeneihin. Pikku hiljaa se rupesi näyttämään yhteistyöhalunsa ja osaamisensa.

Nyt meillä meneekin todella hyvin ja kouluttajammekin sanoo, että Napoleon on mennyt rikki, kun tottelee niin hyvin. Nykyään käymme myös tottelevaisuuskokeissa. Tästä opin, että koskaan ei kannata luovuttaa vaikka välillä siltä tuntuisikin.
Terrierin kanssa  kannattaa ja pitää olla pitkäjänteinen ja hyvä hermoinen. Agilityssä Napoleon on ollut alusta asti hyvä ja nopea. Se rakastaa agilityä. Se kuuntelee radalla hyvin, mutta
välillä se saattaa ruveta itse lukemaan rataa ja silloin minun käskyni on tultava täsmällisesti. Tässä lajissa kisaamme silloin tällöin. Meidän tavoitteenamme on kuitenkin yhteinen hauskanpito radalla ja oppiminen, eikä niinkään kisaaminen.

Mielestäni ihaninta koiran kouluttamisessa on nähdä kuinka pitkän ja rankan työn jälkeen koirassa näkyy työn tulos. On myös mukavaa nähdä kuinka nopeasti ”vanha” koira oppii uudet temput. Tärkeää kouluttamisessa on myös se, että näkee kuinka koira nauttii oppimisesta ja hauskan pidosta omistajansa kanssa. Mielestäni aina on muistettava se, että kummallakin on oltava hauskaa treenaamisessa. Koulutan Kompassissa agilitya ja doboa torstaisin ja lauantaisin.

Napoleonin kanssa ihaninta on nähdä kun menemme agility/tokotreeneihin kuinka innostunut se voi olla. Tällaisena haluan myös pitääkin meidän yhteiset treeni hetkemme.