Tunne oma koirasi

OMAN KOIRANSA TUNTEMINEN ON PARAS ENSIAPUTAITO

Lähes joka koiralle sattuu haaveri joskus elämänsä aikana. Onneksi tapaturmat ovat usein pieniä, ja niistä monet voi hoitaa kotikonstein. Koirilla on olemassa rotutyypillisiä  ongelmia, joiden ensiapu kannattaa opetella hallitsemaan. Mitä kauempana eläinlääkäristä ollaan, sitä tärkeämmän osan saavat omistajan ensiaputaidot.

Monesti ensiavuksi onneksi riittää, että osaa lukea koiraansa, eli tunnistaa mahdolliset sairauden merkit ja toimittaa koiransa ajoissa hoitoon. Pelkästään koiran ilme ja vireystila kertoo paljon. Se kuinka koira hengittää, raskaasti vai normaalisti, tiheästi vai rennosti, antavat viitteitä ilmanvaihdon toimivuudesta. Hengityksen vaikeuduttua selvästi eläin käyttää vatsalihaksiaan hengittämiseen, pitää kaulaansa ojennettuna ja hengittää tiheämmin. Pulssi ja limakalvojen väri antavat tärkeää tietoa koiran verenkiertoelimistön toiminnasta. On hyvä tuntea esim. oman koiransa normaali hengitysrytmi.

Terveellä koiralla on vaaleanpunaiset ikenet, sen sydän lyö rodusta ja tilanteesta riippuen n. 60 – 150 kertaaa minuutissa, ja se hengittää tasaisesti. Epänormaalin vaaleat limakalvot voivat viitata sokkiin tai anemiaan esimerkiksi verenvuodon seurauksena. Kirkkaanpunaiset ikenet ja 
limakalvot taasen viittaavat kiihtymiseen, yleistulehdukseen tai alkavaan sokkiin. Sinertävät ikenet viittaavat kudosten hapenpuutteeseen esimerkiksi sydämen toimintahäiriöiden seurauksena.
Pulssin tuntee helposti koiralta nivustaipeesta reisivaltimosta. Koiran pulssi on epäsäännöllinen, eli ei samalla tavalla rytmikäs kuin ihmisellä.Limakalvojen värin näkee koiralta suun limakalvoilta; huulten sisäpuolelta ja ikenistä. Jos suun limakalvot ovat pigmentoituneet, kuten useasti esimerkiksi monilla mustilla tai hyvin tummilla koirilla, voidaan limakalvoja tarkastella esimerkiksi silmän sidekalvolta raottamalla alaluomea. Myös kielen väristä voidaan saada tietoa koiran tilasta. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa että joillakin koirilla, esimerkiksi chow chowlla, kieli on luonnostaan sininen.

Sairaustilat, tapaturmat, myrkytykset ja popsitut esineet

Kiireellisiä, hoitoa vaativia tiloja voi syntyä tapaturmien, vakavien sairaustilojen sekä myrkytysten yhteydessä. Esimerkiksi auton alle jäämiseen voi vakavassa tapauksessa liittyä ilmarinta, avomurtumat ja sisäiset verenvuodot. Koirien välisissä tappeluissa voi syntyä samanlaisia vaurioita kuin kolarissa, joskin erilaiset haavat ovat nujakoinnin seurauksena yleisimpiä. Tapaturmiin kuuluvat myös luunmurtumat, joita voi syntyä esimerkiksi putoamisen tai oven väliin jäämisen seurauksena. Esimerkkinä tavallisesta, vakavasta, äkillisestä sairaustilasta on mahalaukun laajentuma ja kiertymä. Myös jonkin aikaa huomaamatta jäänyt jo happomyrkytystilaksi edennyt diabetes tai virtsamyrkytykseksi edennyt virtsaputken tukos uroskoiralla ovat esimerkkejä vakavista kiireellistä hoitoa vaativista tiloista. Samoin eri elinten vajaatoiminnat, kuten sydämen vajaatoiminta, voivat ilmetä hyvinkin äkillisesti ja rajusti vaatien kiireellisiä toimenpiteitä.

Myrkytyksiin liittyy yleensä jonkin myrkyllisen aineen, kuten rotanmyrkyn, syöminen. Koira voi kuitenkin altistua muutenkin, kuten hengittäessään myrkyllisiä kaasuja tulipalossa. Kesäaikaan myös kyynpuremat ovat tavallisia. On olemassa vielä oma erityisryhmänsä eli syödyt, ei myrkylliset vierasesineet, jotka esineen sijainnista ja laadusta riippuen ovat enemmän tai vähemmän kiireellisiä. Keskiverrosti urokset ja energiset koirat ovat jonkin verran tapaturma-alttiimpia. Urokset joutuvat keskimäärin narttuja useammin tappeluihin. Nuoret ja vilkkaat koirat taas koheltavat, mikä saattaa altistaa muiden muassa liikenneonnettomuuksille. Vanhemmilla koirilla vuorostaan sisätautipuolen ongelmat, kuten sydämen vajaatoiminta, ovat yleisempiä. Varsinkin jos koiralla on todettu krooninen läppävika, joka on melko yleinen pienillä koirilla, kannattaa vanhaa koiraa tarkkailla.  

Jos koiralla on vaikeuksia hengittää, sen hengitys on kosteaa, se makoilee kaula suorana, tai mikäli suun limakalvot sinertävät, saattaa taustalla olla sydänperäinen oireilu, mikä vaatii viipymättä eläinlääkärin hoitoa. 

Rotujen välillä eroja

Rotutyypillisä tapaturmia ja sairaustiloja on myöskin jonkin verran. Vinttikoirat voivat juosta itsensä maitohapoille tai saada juostessaan revähdyksiä, venähdyksiä tai muita lihasvammoja. Ulkonevasilmäisillä, kuten mopseilla, riski silmän esiinluiskahdukseen on muita suurempi. Pienillä koirilla krooninen läppävika on isoja rotuja yleisempää ja isojen yleisempi sydänongelma taas on sydänlihaksen rappeumasairaus. Lyhytkuonoiset koirat, joilla on pitkä, pehmeä kitalaki, ovat alttiimpina lämpöhalvaukselle. Mahalaukun kiertymään ja -laajentumaan alttiita tilastojen valossa ovat dobermanni, saksanpaimenkoira ja tanskandoggi, yleensäkin isot, syvärintaiset koirat. Hentoraajaisten  koirien, kuten italianvinttikoira, luut murtuvat muita herkemmin. Joillakin roduilla jopa epäonnistunut hyppy sohvalta saattaa johtaa luunmurtumaan. 

Mitä itse voi tehdä?

Ihmiset pystyvät tekemään kotona paljon koiriensa hyväksi. Terveellä järjellä pääsee pitkälle. Yksi esimerkki on koiran oksennuttaminen suolaa tai vetyperoksidia antamalla. Suolan antoon on aina suhtauduttava riittävällä vakavuudella, sillä suolamyrkytyksen vaara on olemassa. Ensimmäiseksi kannattaa eläinlääkäriltä selvittää onko oksennuttaminen ylipäänsä tarpeen, ja onko suola siinä tapauksessa sopiva keino. Suolaa ei saa antaa, jos vähänkin epäilee koiran kärsivän nestehukasta tai vettä ei ole riittävästi tarjolla, koska tällöin koira ei kykene kompensoimaan tilannetta. Nestehukasta koira voi kärsiä esimerkiksi juostuaan rajusti, ilman ollessa lämmin tai kun koira on niin heikossa kunnossa, ettei kykene juomaan. Suolaa ei saa myöskään yliannostella – annos on koiran koosta riippuen noin puolesta teelusikallisesta puoleen ruokalusikalliseen. Suola annetaan pienenä, vedellä kostutettuna nokareena koiran nieluun. Mikäli koira ei oksenna yhdestä suola-annoksesta, ei suolaa anneta lisää, vaan tällöin on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen, ainakin puhelimitse, lisäneuvojen saamiseksi. Monissa tapauksissa koiran syötyä jotakin sopimatonta, saattaa lääkehiilen anto olla riittävä toimenpide.

Murre-nukkea kun ei ole

Kaikkeen koiranomistajat eivät välttämättä kykene. Anne-nukella monien opettelema ihmisen paineluelvytys ei koiralla olekaan aivan helppoa. Koiralla pitää huomioida paitsi koiran koko, myös sen rintakehän muoto, ja ilmakin pitää puhaltaa nenään. Paineluelvytyksen onnistuminen kotiolosuhteissa on monien eläinlääkärien mielestä varsin utopistista. Se ei ole ensimmäiseksi hallittavissa oleva ensiaputoimenpide. Toisaalta taas monia muita ensiaputoimenpiteitä voi helposti opetella hallitsemaan. Pulssin tunnusteleminen ja limakalvojen värin tunnistaminen kannattaa opetella jo terveeltä koiralta. Painesiteen tekeminen, koiran mahdolliselta kolaripaikalta eläinlääkäriin kuljettaminen ja lämpöhalvauksen saaneen koiran viilentäminen ovat esimerkkejä tilanteista, joissa ensiapu kannattaa hallita. Kannattaa myös etukäteen miettiä, kuinka eri tilanteissa toimisi, jos koira vaikkapa jää auton alle tai katkaisee jalkansa. 

Eriarvoisuutta kaupungissa ja maalla asuvien välillä

Ensiaputaidot tulevat erityisesti tarpeeseen, kun ollaan kaukana lähimmästä eläinlääkäristä. Vaikka kaupungissa eläinlääkäri on lähes aina tavoitettavissa, maaseudulla tilanne on toinen. Hädän sattuessa lähin eläinlääkäri saattaa olla kymmenien kilometrien päässä. Hyvä turva onkin laittaa eläinlääkärin puhelinnumero kännykkään, jolloin tarvittaessa voi soittaa ja kysyä neuvoja. Tämä kannattaa muistaa myös pidemmille retkille tai mökille lähdettäessä. 

Paras ensiaputaito on oman koiransa yleistilan ja oireiden lukutaito. Kannattaa muistaa, että eläinlääkärille voi aina tarvittaessa soittaa ja kysyä neuvoja.   

Kirj. Camilla Leijona