Camilla Leijona

Nimeni on Camilla Leijona  (ent. Peura, ent. Ketonen) ja olen Kompassin omistaja.

Koirahullu olen ollut koko ikäni. Ensimmäisen koirani, useissa perheissä kiertäneen, lähes kolmevuotiaan saksanpaimenkoiran ostin omilla rahoillani 12 -vuotiaana. Koiralla oli tullessaan paljon erilaisia ongelmia, se pelkäsi miehiä, luottamus ihmisiin puuttui, se kiskoi kuin hullu, sitä ei aluksi voinut päästää irti... 
Tämän koiran kanssa kiersin koulutuksissa, leireillä, luin kaiken käsiin saamani koiramateriaalin  ja palo koiran kanssa tekemiseen oli valtava. Monet asiat saatiin kouluttamalla paremmaksi, mutta kaikkea ei voinut ja/tai osannut korjata.

Toinen saksanpaimenkoira minulle tuli kolme vuotta myöhemmin ollessani 15-vuotias. Ja saksanpaimenten kanssa pyörin melkolailla paljon. Jälkeä ja viestiä harrastettiin samoin tottelevaisuuskoulutusta. Raunioilla kävin hakemassa koirilleni tulokset 90-luvun alussa ja kestävyyskokeet tuli pyöräiltyä.

Sitten rodun sairudet alkoivat masentaa ja halusin koiran joka eläisi kanssani myös normaalin vanhuuden. Päädyin valinnassani salukiin.

Salukin kanssa harrastin agilitya ja pääsimme ylimpään luokkaan. Maastojuoksuissa käytiin niin, että tytöstä tuli käyttövalio, radalla käytiin ja joku vuosi Riimu olikin sitten Salukikerhon ratamestari, toko-kokeissakin käytiin pyörähtämässä. Lisäksi salukini luonnetestattiin. Riimun elämä päättyi äkillisesti syöpään keväällä 2012, juuri ennen 12-vuotis syntymäpäiviä. Vielä 2011 syksyllä tyttö juoksi kanssamme pitkiä juoksulenkkejä.

Koska salukin kanssa ei voi harrastaa palveluskoiralajeja, hankin toiseksi koiraksi hollanninpaimenkoiran. Tämän kaverin elämä päättyi 3-vuotiaana. Siihen mennessä oltiin harrastettu agilitya 3-luokkaan saakka ja Tokoa avoimeen. Viestiä ja jälkeä treenattiin. BH-koe suoritettiin jo vuoden ikäisenä. Näyttelyissä tuli myös käytyä melkolailla paljon, vaikka varsinaisesti näyttelyt eivät lähellä sydäntä olekaan.

Hollanninpaimenkoira sai seuraajakseen sileäkarvaisen noutajan Wunjon. Wunjon, 9,5-vuotiaana syöpään menetetyn, kanssa on harrastettiin agilitya (II-luokassa), tottelevaisuutta erikoisvoittajaluokassa (TK2 ja Hollannista GG2- koulutustunnus), koiratanssia, viestiä (VK3), viestiltä  Wunjo olikin viittä vaille käyttövalio, mutta toisen kisaamassa olleen koiran hyökkäyksen jälkeen päädyin jatkamaan toiseen lajiin. Näin ollen ehdimme hetken käydä PK-jälkeä, josta koulutustunnus JK1. BH-koe luonnollisesti suoritettiin, luonnetestistä haettiin kiitettävät 170p. Näiden lisäksi Wunjo oli vuoden 2009 PK-flatti ja osallistui Suomen joukkueessa koiratanssin PM-kisoihin. Joissakin näyttelyissä käytiin ja sieltä mm. erinomaisia ja mm. useamma kerran paras veteraani, Suomessa ja Hollannissa.. Wunjo sai pennut kesällä 2010 ja näistä minulle jäi yksi tyttö, Hehku. Hehku on nyt jo 9 -vuotias. 
Näiden hyvin erityyppisten koirien lisäksi olen hankkinut omakohtaista kokemusta kouluttamalla ja kilpailemalla mm. lainakoirana afgaaninvinttikoira Roshan kanssa. Rosha on jo myös siirtynyt ajasta muistoihin.

Koulutuksista:

Pidän koiraharrastuksessa haasteista, mutta en ryppyotsaisuudesta. Yritän aina nähdä koulutettavissani heissä olevan potentiaalin ja suhteuttaa sen jokaisen ohjaajan omiin tavotteisiin. 
Joku haluaa SM-kisoihin, joku MM-edustuspaikan ja jollekin pelkästään koiran kanssa puuhastelu on se tärkein juttu. Mielestäni päämäärä ei saa olla kaikki kaikessa vaan matkan sinne kummallekin mukavaa.Mielestäni koiran koulutus on sitä, että pyritään vahvistamaan haluttua käytöstä, yritetään olla vahvistamatta  ei -toivottua ja kiinnitetään huomiota koiraan yksilönä, sen  piirteisiin, tarpeisiin, rotu- ja yksilöominaisuuksiin sekä  tunnetiloihin ja ympäristötekijöihin, jotka vaikuttavat koiran käytökseen. Samalla pyrkien ymmärtämään käytöksen syyt. Ja näistä pyritään kasaamaan se oikea pakka sille oikealle eläimelle.
Luonnollisesti kouluttajana tulee ymmärtää ja tietää palkkion ajoituksen merkitys, palkkion suunnan vaikutuksen jne. asiat kouluttamisesta.
Koiran kouluttamisen mielekkyys tulee siitä, ettei se kaikista perussäännöistä huomimatta ole yksisuuntainen kone, joka toimii tietyn tee näin - tapahtuu näin kaavan mukaan. 

Jokainen koira on yksilönsä ja jokaisessa on varmasti potentiaalia johonkin. Salukia kouluttaneena tiedän, että toisilla sen esiin saaminen vain kestää hitusen kauemmin. Jokainen koira myös tarvitsee päälleen työtä.

Mielestäni jokaiselle koiralle tulisi opettaa paras mahdollinen henkivakuutus eli ainakin perusasiat. Tämä tarkoittaa kauniin peruskäyttäytymisen lisäksi ehdottomasti ainakin luoksetulon, pysähtymiskäskyn ja paikallaodottamiskäskyn opettamista. Näitä jokainen koira tarvitsee elämänsä varrella.

Kaikki käyttämäni koulutusmetodit olen kokeillut omilla koirillani ja niistä valinnut vain ne hyväksihavaitut. Jos koiraa ei jotakin saa oppimaan, on kyse siitä, että koiralle ei ole osattu kertoa, mitä siltä toivotaan tai palkkio ei ole koiralle riittävän hyvä, jotta se viitsisi töitä sen eteen tehdä. Jokainen meistä haaveilee pentua ottaessaan tulevasta hyvin käyttäytyvästä koirasta, parhaasta ystävästä. Ilman työtä ja opettamista tätä ei kuitankaan tapahdu - ikään kuin itsestään.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, pätee myös koiran kouluttamiseen. Jokainen varmasti tekee virheitä. Yritän koulutuksissa kertoa mahdollisimman selvästi, kuinka asiat kannattaa tehdä ja miksi ne kannattaa tehdä niin tai näin ja perustella kantani mahdollisimman selvästi. Koulutuksissa (varsinkin toko-, pentu- ja naksutinkoulutuksissa) ja luennoilla apunani toimii aina tarvittaessa joku sileäkarvainen noutajani Hehku, Electra tai Loiste. Nämä ahkerat työtoverini ovat aina valmiina töihin ja helpottavat paitsi työtäni niin varmastikin myös auttavat monia  oppilaita ymmärtämään kulloisenkin harjoituksen. Ja mikä parasta, kaikki nauttivat puuhasta. 

Suosittelen lämpimästi:
# Naksutinkoulutusta – helpottaa asioiden opettamista koiralle huomattavasti.
# jauhemaksapihvejä ja vähäsuolaista leikkelettä nirsommalle.
# Lukemaan Barbara Handelmanin  koirien kieli ja käyttäytyminen - kirjan
# Perehtymään Salme Mujusen Koiran rakenne - laaja oppimäärä - kirjaan

Tämänhetkiset koirani:

# Sileäkarvainen noutaja narttu Loiste s. 2014 (Ro Mva FlatOut Google It), Nou1, Toko Alo1
# Sileäkarvainen noutaja narttu Hehku s. 2010 (Ro Gr Mva Flatout Fabulous) Toko VOI, Agi1, BH, Nou1, RTK1



Muistoissa:
# Salukinarttu Riimu s. 2000 (Fin KVA-m Tazillah Riim Bint Topaz, Toko alo, Agi 3)
Tulisieluinen, omanarvontuntoinen, hyvin päättäväinen neitokainen. Koiramaailman Houdini. Minun rakas pitkäkorva.
# Sileäkarvainen noutaja uros Fausti s. 2010 (FlatOut Fast) Toko Voi, Vepe Sove, BH, NOU1, Nome B-alo2, WT-avo1
# Sileäkarvainen noutajanarttu Gebo s. 2007 ( BH Chiccoxen Perla Del Amor, Toko Avo, BH)
Tättähäärä, sopivasti jääräpää energiapommi, minun ihana retturuudolfini, jonka sairastuminen vei minulta liian aikaisin.
# Sileäkarvainen noutajanarttu Wunjo s. 2004  - 2014 ( BH, TK2, GG2, VK3, JK1 Chiccoxen Is This Love, Toko  EVL, Agi 2, BH,  palveluskoirien viestikoe 3 luokka ykköstulos, jälki kakkos luokka)
Todellinen ilo ja energiapommi. Upea työtoveri! Ikuisesti sydämessäni! Jotkut asiat eivät koskaan unohdu. Wunjon lapsista kotona on Hehku ja kotiin palautunut poika Fausti.
# Afgaaninvinttikoira Rosha s. 2000 (Fin KVA-m Kirman Roshana, agi 2, Toko Voi) Lainakisakoirani agilityssa. Tyttö, joka hyvinä päivinä teki upeaa yhteistyötä

# Saksanpaimenkoirauros Didi (Zepter's Didiwhy) Hyvin arvokkaasti käyttäytyvä koira, 
joka rakasti koko maailmaa ja joka usein seikkailee unissani.
# Hollanninpaimenkoira Rommi (BH Dark' un's Doldriest-Astor 2* sert 2 * cacib, agi 3, toko avo) 
Kaunis, kaunis energiapommi. Valitettavasti kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti.
# Saksanpaimenkoiranarttu Emma (Emely von Seebachtal, SchH 1, VH) Kaunis tuontinarttu, 
joka jätti jälkeensä kaunisluonteisen pojan Didin. Kunpa yhteiselomme ei olisi ollut niin lyhyt.
# Useita muita saksanpaimenkoiria, joilla jokaisella on pysyvä paikkansa muistoissani. 
Jokainen koira opetti minulle paljon ja joku vielä enemmän.