Pentu puree käsiä, roikkuu housunlahkeissa, järsii pöydänjalkoja ja näyttää välillä olevan sitä mieltä, että ihmisen varpaat ovat maailman paras purulelu. Kuulostaako tutulta?
Pennun terävät maitohampaat voivat saada omistajan epäilemään, että kotiin on muuttanut suloisen koiranpennun sijasta pieni piraija. Onneksi kyse on useimmiten aivan normaalista pennun käyttäytymisestä. Pureminen, pureskelu ja suulla tutkiminen kuuluvat pennun kasvuun ja kehitykseen.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisten pitäisi suostua puruleluiksi tai että huonekalut olisi uhrattava pennun hampaille.
Miksi pentu puree ihmisten käsiä ja jalkoja?
Pennut tutustuvat maailmaan pitkälti suunsa avulla. Ne tarttuvat esineisiin, maistelevat, pureskelevat ja harjoittelevat leikkiessään myös puruvoimansa säätelyä. Pentuesisarusten kanssa leikkiessä käytetään hampaita, ja leikkikaverin reaktiot antavat tietoa siitä, millainen pureminen on toiselle liikaa. Ihmisten iho on kuitenkin huomattavasti herkempi kuin koiran turkin suojaama nahka. Lisäksi pennun maitohampaat ovat terävät kuin neulat.
Pennun leikillinen pureminen ei siis yleensä tarkoita aggressiivisuutta.
Koirat voivat käyttää suutaan myös ystävällisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jotkut aikuisetkin koirat ottavat ihmisen käden hellästi suuhunsa tai kantavat sitä hetken. Tällainen pehmeä suun käyttö on eri asia kuin voimakas pureminen.
Pennulle pitää silti opettaa, millainen käytös ihmisten kanssa on sopivaa.
Miten opettaa pentu olemaan purematta käsiä?
Ensimmäinen sääntö on yksinkertainen:
älä tee käsistä pennun puruleluja. Jos pennun kanssa leikitään käsillä painien ja sitä innostetaan tarttumaan sormiin, ei ole kovin reilua ihmetellä, miksi pentu yrittää samaa myöhemminkin.
Käytä yhteisissä leikeissä mieluummin sopivia leluja.
Pitkä pehmolelu tai
vetolelu on erityisen kätevä, sillä sen avulla pennun hampaat pysyvät kauempana ihmisen käsistä.
Jos pentu tarttuu käteen, toimi rauhallisesti:
- Keskeytä hetkeksi se tekeminen, jonka aikana pureminen alkoi. Vältä käsien nykimistä ja riehakasta reagointia, sillä ne voivat innostaa pentua entisestään.
- Tarjoa pennulle sopivaa lelua, johon se saa tarttua. Kehu ja jatka leikkiä, kun hampaat osuvat leluun.
- Jos pentu jatkaa käsien puremista, pidä pieni tauko. Voit esimerkiksi nousta rauhallisesti ja siirtyä hetkeksi pois pennun ulottuvilta.
- Kun pentu pystyy taas toimimaan rauhallisemmin, tarjoa sille sopivaa tekemistä tai mahdollisuus levätä.
Kaikille pennuille ei sovi sama toimintatapa. Jotkut vaihtavat mielellään käden leluun, toiset tarvitsevat tilanteen rauhoittamista ja kolmannet ovat jo niin väsyneitä, ettei mikään lelu enää kiinnosta.
Puremisesta ei tarvitse tehdä suurta numeroa. Tavoitteena on opettaa pennulle, mitä sen kannattaa tehdä, eikä vain kertoa, mitä se ei saa tehdä.
Entä jos pentu puree entistä kovempaa?
Joskus omistaja yrittää keskeyttää puremisen kiljaisemalla kovaa. Ajatuksena on jäljitellä pennun leikkikaverin reaktiota.
Joidenkin pentujen kohdalla tämä saattaa keskeyttää toiminnan, mutta toisille kiljaisu on vain entistä hauskempi merkki siitä, että leikki jatkuu!
Sama koskee käsien huitomista, pennun työntämistä pois ja kaikenlaista riehakasta reagointia.
Jos pentu innostuu ihmisen reaktiosta, kannattaa miettiä, miten tilanteen voisi hoitaa mahdollisimman rauhallisesti.
Pennun puremista ei tarvitse lopettaa pelottelemalla, satuttamalla tai rankaisemalla. Se tarvitsee harjoitusta, johdonmukaisuutta ja sopivia vaihtoehtoja.
Ennakointi on usein paras keino
Pennun puremista kannattaa ehkäistä jo ennen kuin hampaat ehtivät osua käsiin tai housunlahkeisiin.
Esimerkiksi pentukurssilla harjoitusten väliset tauot voivat olla pennulle aluksi vaikeita. Kun tekeminen loppuu, pentu saattaa turhautua tai alkaa etsiä itselleen välittömästi muuta puuhaa ja ohjaajan kädet tai vaatteet ovat sopivasti ulottuvilla.
Taukoihin kannattaakin varautua etukäteen. Pennulle voi tarjota sopivan lelun jo ennen kuin se alkaa näykkiä. Jos huomaa pennun vireystilan nousevan tai ensimmäiset merkit levottomuudesta, voi lattialle ripotella muutaman namin etsittäväksi.
Myös nuuskumatto,
nuolumatto tai
ruualla täytettävä aktivointilelu voi olla hyvä apu taukojen aikana.
Näin pentu saa mielekästä tekemistä eikä sen tarvitse itse keksiä, miten odotteluajan käyttäisi.
Samaa ennakointia voi hyödyntää kotona. Jos tiedät pennun alkavan iltaisin roikkua housunlahkeissa, voit tarjota sille sopivaa tekemistä tai järjestää rauhallisen lepohetken jo ennen kuin meno yltyy mahdottomaksi.
On huomattavasti helpompaa opettaa pennulle toivottua käyttäytymistä kuin yrittää keskeyttää jo täyteen vauhtiin päässyttä piraijaa. Pentu puree erityisesti iltaisin – miksi?
Monessa perheessä pentu on päivällä varsinainen enkeli, mutta illalla tapahtuu jotakin merkillistä. Korvat katoavat, hampaat ilmestyvät ja olohuoneen poikki viilettää pieni karvainen ohjus. Pentu saattaa juosta ympäri asuntoa, tehdä äkkikäännöksiä, hyppiä sohvalle ja takaisin alas sekä yrittää samalla napata kiinni jokaisesta vastaan tulevasta housunlahkeesta.
Onnittelut, olet todennäköisesti tutustunut pentuhepuliin! Pentuhepuleita esiintyy aivan tavallisesti terveillä, hyvinvoivilla pennuilla. Ne voivat liittyä leikkimiseen, innostumiseen ja kertyneen energian purkamiseen. Jos hepuleihin kuitenkin liittyy voimakasta puremista, kannattaa tarkastella myös pennun vireystilaa ja päivän tapahtumia.
Pentu saattaa olla väsynyt, vaikka sen käyttäytymisestä voisi päätellä aivan päinvastaista. Erityisesti vilkkaan päivän jälkeen pentu voi olla niin ylivireä, ettei se enää osaa rauhoittua.
Tarvitseeko pentu lisää liikuntaa vai enemmän lepoa?
Ei välttämättä kumpaakaan automaattisesti. Se riippuu pennusta ja sen päivästä.
Jos pentu on viettänyt päivän lähes kokonaan ilman mielekästä tekemistä, se saattaa kaivata sopivaa liikuntaa, tutkimista ja leikkiä.
Jos taas päivään on kuulunut pentukurssi, vieraita ihmisiä, uusia ympäristöjä ja paljon tapahtumia, pentu saattaa tarvita ennen kaikkea rauhaa ja unta.
Pennut tarvitsevat paljon unta ja lepoa. Niiden kyky säädellä omaa vireystilaansa on vielä kehittymässä, eikä jokainen pentu osaa hakeutua itse lepäämään silloin, kun se olisi tarpeen.
Rauhoittumista voi helpottaa tarjoamalla pennulle turvallisen, rauhallisen lepopaikan ja vähentämällä ympäristön häiriöitä.
Pentua ei tarvitse pitää väkisin sylissä tai paikallaan, jotta se rauhoittuisi. Rauhoittumista kannattaa harjoitella myönteisesti ja järjestää ympäristö sellaiseksi, että lepääminen on pennulle helppoa.
Hampaiden vaihtuminen lisää pureskelun tarvetta
Pennun maitohampaat alkavat vaihtua pysyviksi hampaiksi tavallisesti noin 3–4 kuukauden iässä, ja hampaiden vaihtuminen valmistuu useimmilla koirilla noin 6–7 kuukauden ikään mennessä.
Tänä aikana pennulla voi olla tavallista suurempi tarve pureskella.
Pureskelu saattaa helpottaa suun epämiellyttäviä tuntemuksia, ja pennulle kannattaakin tarjota monenlaisia turvallisia pureskeluvaihtoehtoja.
Sopivia voivat olla esimerkiksi pennulle tarkoitetut purutuotteet, kestävät mutta riittävän joustavat purulelut sekä ruualla täytettävät aktivointilelut.
Joillekin pennuille sopii myös hieman viilennetty purulelu. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla kivikova tai jäinen.
Liian kovia puruesineitä kannattaa välttää, sillä ne voivat vaurioittaa hampaita. Myös purutuotteiden koko, koostumus ja pennun tapa pureskella on huomioitava. Pureskelua tulee valvoa erityisesti silloin, kun tuotteesta voi irrota nieltäviä paloja.
Ja vaikka hampaiden vaihtuminen päättyy aikanaan, pureskelun tarve ei katoa koiralta mihinkään. Monet aikuisetkin koirat nauttivat järsimisestä.
Ihan vain sivuhuomautuksena meillä ihmisilläkin on tarve pureskella. Kokeilepa syödä sosekeittoa viikon ajan todennäköisesti huomaat tarpeen jo ensimmäisenä päivänä. Entä jos pentu puree jatkuvasti saadakseen Huomiota?
Pentu oppii nopeasti, millainen toiminta saa ihmisen reagoimaan. Jos housunlahkeeseen tarttuminen saa ihmisen hyppimään, puhumaan, huitomaan ja jahtaamaan pentua, toiminta voi pennun mielestä olla hyvinkin kannattavaa.
Mutta kaikki pureminen ei ole huomionhakua.
Taustalla voi olla myös leikkimisen tarve, turhautuminen, väsymys, kiihtymys tai se, ettei pentu vielä osaa toimia tilanteessa toisella tavalla.
Sen sijaan, että yritetään arvata pennun ajatuksia, kannattaa tarkastella tilanteita, joissa pureminen tapahtuu.
Pureeko pentu aina silloin, kun perhe istuu illalla sohvalle? Alkaako housunlahkeiden metsästys lenkiltä palatessa? Pureeko pentu erityisesti silloin, kun sitä yritetään käsitellä tai pukea sille valjaita?
Kun tilanteiden yhteiset piirteet löytyvät, on paljon helpompaa suunnitella pennulle sopivia harjoituksia ja ehkäistä puremista jo etukäteen.
Jos pentu puree erityisesti käsittelytilanteissa, on tärkeää tarkistaa, ettei tilanteeseen liity kipua, pelkoa tai muuta epämukavuutta. Silloin ratkaisu ei ole vain puremisen keskeyttäminen, vaan myös pennun kokemuksen muuttaminen.
Tuolien herkulliset jalat – miksi pentu puree huonekaluja?
Pennunomistajat tietävät, kuinka helposti koiran suuhun eksyy kaikkea sellaista, mitä sinne ei varsinaisesti ollut tarkoitettu.
Kengät, matonkulmat, lattialistat, pöydänjalat, kaukosäätimet ja puhelimet ovat kaikki mahdollisia tutkimuskohteita.
Pentuhan ei synny tietäen, mikä on sallittua ja mikä ei. Ja koska koiralla ei ole käsiä, se tutkii monia asioita suullaan. Meidän tehtävämme on opettaa erottamaan sallitut ei sallituista.
Pureskelu on koiralle myös luonnollista ja usein miellyttävää tekemistä. Siksi ei riitä, että pennulta kielletään kaikki väärät pureskelukohteet. Sille pitää tarjota myös jotakin sallittua järsittävää. Ja sitä sallittua mielellään paljon tarjolle.
Miten säästää huonekalut pennun hampailta?
Yksi tehokkaimmista keinoista on järjestää koti pennulle sopivaksi.
Kengät kannattaa nostaa pois lattialta, sähköjohdot suojata ja helposti rikkoutuvat tai vaaralliset esineet siirtää pennun ulottumattomiin.
Pennun ei tarvitse päästä kaikkialle asuntoon valvomatta. Turvallisesti rajattu tila voi olla hyvä ratkaisu etenkin silloin, kun pentua ei voida pitää silmällä.
Tilan pitää kuitenkin olla riittävän väljä ja viihtyisä, ja pennun tulee voida liikkua, levätä ja käyttää sille sopivia leluja.
Tarjoa pennulle erilaisia sallittuja pureskelukohteita. Joku pentu pitää kumileluista, toinen pehmeämmistä purutuotteista ja kolmas nauttii erityisesti ruualla täytettävistä leluista.
Kun pentu löytää mieluisan, sallitun puruesineen, sitä kannattaa kehua ja antaa sen jatkaa puuhaansa rauhassa.
Jos pentu tarttuu kiellettyyn esineeseen, houkuttele tai ohjaa se vaihtamaan esine sopivaan leluun tai herkkuun. Vaaralliset esineet pitää tietenkin saada pois pennun ulottuvilta nopeasti ja turvallisesti.
Tavoitteena ei ole, että pennun täytyy ensin tuhota jotakin saadakseen huomiota ja tekemistä, vaan että sallittua tekemistä on tarjolla jo valmiiksi.
Miksi puhelimet ja kaukosäätimet maistuvat niin hyviltä?
Nokia ei muuten tarkoituksellisesti valmistanut aikaan koiran suuhun hyvänmakuisia puhelimia. Eivätkä valmistajat suunnittele kaukosäätimiään pennuille tarkoitetuiksi puruleluiksi. Ja silti ne tuntuvat päätyvän hämmästyttävän usein koiran suuhun.
Yksi mahdollinen syy on se, että nämä esineet ovat ihmiselle tuttuja ja niissä on omistajan hajua. Lisäksi niitä käsitellään paljon, ne ovat usein helposti saatavilla ja niiden materiaali tai muoto voi houkutella pureskelemaan. Jos pentu on huomannut, että kaukosäätimeen tarttuminen saa ihmisen välittömästi ryntäämään paikalle, siitä voi tulla vielä tavallistakin kiinnostavampi esine. Tosin pennun näkökulmasta kaukosäädin saattaa yksinkertaisesti olla juuri sopivan kokoinen, mukavan tuntuinen ja aivan liian houkutteleva jätettäväksi rauhaan.
Paras keino säästää kaukosäädin on edelleen säilyttää se paikassa, johon pennun hampaat eivät yllä.
Tuhoaako pentu tavaroita ilkeyttään?
Ei. Pentu ei pureskele huonekaluja kostoksi, pahuuttaan tai siksi, että se haluaisi osoittaa ihmiselle mieltään.
Pureskelu voi liittyä normaaliin tutkimiseen, leikkiin, hampaiden vaihtumiseen, virikkeiden tarpeeseen tai vaikeuteen rauhoittua.
Jos tavaroiden tuhoamista tapahtuu erityisesti yksin ollessa, kannattaa selvittää, mitä pentu silloin tekee ja miltä se vaikuttaa.
Yksinoloon liittyvä tuhoaminen voi joskus kertoa ahdistuksesta tai muusta yksinolon vaikeudesta. Toisaalta pentu voi myös yksinkertaisesti löytää houkuttelevaa pureskeltavaa silloin, kun kukaan ei ole paikalla ohjaamassa sitä sallittuihin vaihtoehtoihin.
Näiden tilanteiden ratkaisut ovat erilaiset.
Yksinoloharjoittelu kannattaa aloittaa vähitellen ja pennun turvallisuuden tunnetta tukien. Jos pentu osoittaa voimakasta hätää yksin jäädessään, asiaan on syytä hakea apua ajoissa.
Liikuntaa, aivojumppaa ja lepoa – kaikkea sopivasti
Pennun hyvä arki ei rakennu pelkästään liikunnasta, eikä myöskään pelkästään rauhoittumisharjoituksista. Pentu tarvitsee sopivasti liikkumista, leikkimistä, ympäristön tutkimista, haistelua, oppimista, sosiaalista kanssakäymistä ja lepoa.
Erilaiset pienet koulutusharjoitukset ovat mainiota yhteistä tekemistä. Pennulle voi opettaa esimerkiksi luoksetuloa, käsikosketusta, omalle paikalle menemistä tai hauskoja temppuja sekä kaikenlaisia arjessa tarvittavia muita taitoja.
Myös nenän käyttäminen on erinomaista puuhaa. Pennulle voi piilottaa herkkuja etsittäväksi tai antaa sen tutkia ympäristöä rauhassa omaan tahtiinsa.
Jäljestämiseenkin voi tutustua jo pentuna pennulle sopivilla, helpoilla harjoituksilla.
Noseworkia voi alkaa harrastaa jo pennun kanssa.
Tavoitteena ei kuitenkaan ole väsyttää pentua mahdollisimman perusteellisesti, jotta se ei jaksaisi tehdä mitään kiellettyä.
Pentu tarvitsee sekä tekemistä että mahdollisuuden palautua tekemisestään. Hyvin levänneen pennun on usein helpompi oppia ja säädellä omaa käyttäytymistään kuin pennun, joka on jo aivan yliväsynyt.
Milloin pennun puremisesta kannattaa huolestua?
Leikillinen pureminen ja pureskelu kuuluvat pennun normaaliin kehitykseen, mutta kaikkea puremista ei pidä automaattisesti tulkita leikiksi. Apua kannattaa hakea esimerkiksi silloin, jos:
- puremiseen liittyy voimakasta pelkoa, jäykistymistä tai uhkaavaa käyttäytymistä
- pentu puree erityisesti kosketettaessa tai käsiteltäessä, jolloin taustalla voi olla kipua tai epämukavuutta
- pureminen on poikkeuksellisen voimakasta, aiheuttaa vakavia vammoja tai tilanteet ovat vaikeasti hallittavia
- pennun käyttäytyminen muuttuu äkillisesti
- tavaroiden tuhoamiseen liittyy selviä yksinolon ahdistuksen merkkejä
- pureminen tai pureskelu haittaa merkittävästi pennun tai perheen arkea.
Kivun tai sairauden mahdollisuus on tärkeää selvittää eläinlääkärin kanssa. Käyttäytymisen koulutuksellisiin haasteisiin kannattaa pyytää apua osaavalta, palkitsemiseen perustuvalta kouluttajalta.
Avun hakemista ei tarvitse lykätä siihen asti, että pentu kasvaa aikuiseksi.
pennun hampaat eivät ole ikuisesti neulanterävät
Pennun pureminen voi tuntua välillä loputtomalta vaiheelta, varsinkin jos kotona asuu hyvin innokas pieni hammaskalusto. Useimmilla pennuilla voimakas käsien ja jalkojen pureminen vähenee vähitellen iän, oppimisen ja itsesäätelyn kehittymisen myötä. Hampaiden vaihtuminenkin helpottaa usein tilannetta.
Pennulle kannattaa opettaa alusta alkaen, millainen leikki ihmisten kanssa on mukavaa ja mitä esineitä se saa pureskella.
Kun pennulla on riittävästi sopivaa tekemistä, mahdollisuuksia lepoon ja johdonmukaista, ystävällistä ohjausta, elämä pienen piraijan kanssa alkaa yleensä helpottua. Ja jos jokin huonekalu silti päätyy pennun hampaisiin, kannattaa muistaa, ettei pentu ole lukenut huonekaluliikkeen hinnastoa.
Se ei siis voi tietää, kuinka kalliin purulelun se juuri löysi.
Onneksi me ihmiset voimme vaikuttaa siihen, mitä pennun ulottuvilla on.
Maltti ja luopuminen – kaksi tärkeää taitoa
Pennulle kannattaa opettaa sekä malttia että luopumista. Ne ovat kaksi eri taitoa, vaikka harjoitukset voivat aluksi näyttää hyvin samanlaisilta.
Maltti tarkoittaa sitä, että pentu voi saada haluamansa asian, kunhan se malttaa odottaa eikä yritä ottaa sitä väkisin. Harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi pitämällä namia suljetussa kädessä. Pentu saattaa ensin yrittää saada namin nuolemalla, puremalla tai tassulla kaapimalla. Kun pentu siirtää kuonoaan edes hieman pois kädestä, käsi avataan ja pentu saa namin.
Pentu oppii, ettei haluamaansa tarvitse tavoitella väkisin. Pienikin hetki malttia kannattaa!
Luopuminen puolestaan tarkoittaa sitä, että pentu jättää kiinnostavan asian rauhaan eikä saa juuri sitä asiaa myöhemminkään. Luopumista harjoiteltaessa pentu palkitaan jollakin muulla kuin sillä asialla, josta se luopui. Näin pentu oppii, että kaikkea kiinnostavaa ei tarvitse saada itselleen ja että luopuminenkin kannattaa.
Molemmat taidot ovat hyödyllisiä arjessa. Joskus pentu saa odottamansa herkun, lelun tai luvan mennä tutkimaan jotakin. Joskus taas houkutteleva asia on jätettävä kokonaan rauhaan. Ja tämä koskee myös niitä vastustamattoman herkullisia tuolinjalkoja. Niistä ei tarvitse neuvotella – ne eivät kuulu pennun ruokalistalle.
Pentukurssilla harjoitellaan
Pentukurssilla harjoitellaan monia arjen kannalta tärkeitä taitoja, kuten luopumista, rauhoittumista, kontaktin ottamista ja yhdessä toimimista. Samalla omistajat oppivat ennakoimaan tilanteita ja ohjaamaan pennun käyttäytymistä toivottuun suuntaan. Ja pentukurssilla on vielä yksi usein aliarvostettu hyöty:
vertaistuki. Kun oma pentu on jälleen kerran roikkunut housunlahkeessa tai käyttänyt ihmisen käsivartta puruluuna, on lohdullista huomata, ettei ole kokemuksensa kanssa yksin.
Pentukurssilaiset muodostavatkin toisinaan varsin toimivan
vertaistukiryhmän pennun pureskelun uhreille.
Siellä voi vaihtaa kokemuksia, vertailla käsivarsien naarmuja ja ennen kaikkea huomata, että muillakin asuu kotona pieni piraija.
Onneksi niistä useimmista kasvaa ajan ja harjoittelun myötä oikein mukavia koiria – vaikka sitä ei aina pentuhepulin keskellä uskoisikaan.