Koiran kouluttaminen ja palkitseminen - mikä saa koiran oppimaan? Koiran kouluttaminen ei ole tähtitiedettä, se on vain iso joukko pieniä paloja, joiden tulee loksahtaa kohdilleen.
Milloin koiraa voi alkaa opettaa?
Koira oppii asioita heti syntymästään saakka. Ensimmäisen opin koira saa emältään ja pennun tulevaisuuden kannalta onkin tärkeää, että emä on tasapainoinen yksilö. Jos emä on epävarma ja suhtautuu esimerkiksi vieraisiin varauksellisesti, tulevat pennut hyvin todennäköisesti oppimaan tämän käyttäytymismallin emältään - huolimatta siitä, millainen pentueen isä on. Ensimmäiset ajatukset oppimisesta koira saa siis jo kasvattajan luona.
Koiraa voi alkaa opettaa leikin varjolla jo muutaman päivän kuluttua siitä, kun pentu saapuu uuteen kotiinsa. Muutama päivä kannattaa pennulle luonnollisesti antaa aikaa ihan kotiutumiseen, mutta sen jälkeen pentu on valmis oppimaan uutta. Pennun kanssa tulee olla tarkkana, että oppimiskokemukset ovat miellyttäviä, sillä nämä kokemukset vaikuttavat koiran myöhempään halukkuuteen oppia uusia asioita. Opetettaessa pennulle uusia asioita kaikenlainen pakottaminen ja omien hermojen menettäminen voi maksaa kalliisti tulevaisuutta ajatellen.
Ei kannata uhrata tätä loistavaa aikaa oppimisen kannalta luottaen vanhaan uskomukseen siitä, että koiraa voi opettaa vasta lähempänä vuoden ikää. Tämä uskomus perustuu vanhoihin metodeihin, joissa koiria opetettiin pakkoa käyttäen. Pennut ja nuoret koirat tuntuvat kuin imevän uusia asioita itseensä, joten koulutus on kannattavinta aloittaa heti pennun kotiintultua!
Motivaatio
Koiran halukkuus uusien asioiden oppimiseen perustuu pitkälti koiran motivaatioon. Motivaatio uuden oppimiseen pohjautuu tarjolla olevaan palkkioon, joka taas riippuu koiran tyypistä ja tilanteesta. Ruokapalkkio hieman nälkäiselle koiralle on paljon houkuttelevampi kuin koiralle, joka on juuri syönyt.
Halukkuus oppia pohjautuu myös suurelta osin koiran aiempiin oppimiskokemuksiin. Siksi koiralle hermostuminen, kun se ei opi jotakin, saattaa aiheuttaa suurempaa tuhoa kuin sillä hetkellä tulee ajatelleeksi.
Se mikä koiraa motivoi, riippuu paljon myös koiran saamasta perimästä. Aina nämä asiat eivät ole niitä, mitkä tulee mieltäneeksi koiraa motivoivaksi asiaksi. Koiraa voi motivoida saaliin (lelun) perässä juokseminen (esim. vinttikoirat), esineiden kantaminen (esim. noutajat), ohjaajan ympärillä pyöriminen haukkuen ja näykkien (jotkin paimenkoirat), ruoka (useimmat koirat).
Erilaiset motivointikeinot
Koiran palkitsemiseen on erilaisia keinoja. On erilaisia lelupalkkioita, kuten patukka ja vetoleikkeihin suunnittellut lelut, pallon perässä juoksemista, narupallon kantamista ja sen kanssa repimistä. On vinkuleluja, joiden ääni on tehty muistuttamaan saaliseläimen ääntä, joka saa koirat innostumaan. Kokeile ja testaa, mistä oma koirasi pitää eniten!
Olennaista lelulla palkitsemisessa on, kuten muussakin palkitsemisessa, sen oikea-aikaisuus. Aikaa palkita oikeasta suorituksesta on vain 0,5-0,8 sekuntia, jotta koira yhdistää palkkion tekemäänsä asiaan. Palkkion tulee siis olla lähellä ohjaajaa / helposti saatavissa, ja jonkinlaisen palkkiomerkin (ehdollinen vahviste) käyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Palkkiomerkillä kerrotaan koiralle oikea asia, josta se saa palkkion, ja merkin jälkeen meillä on hetki aikaa toimittaa itse palkkio perille. Toinen olennainen asia on se, että lelulla palkitseminen perustuu koiran saalisviettiin, mikä taas tarkoittaa, että palkkion tulee liikkua saaliseleitä muistuttaen (nopeat, nykivät liikkeet) ja poispäin koirasta.
Älä myöskään jätä koiraa "palkkiotyhjyyteen" eli vain anna koiralle lelua. Ole itse mukana leikissä koirasi kanssa ja heittele koiralle lelua, vedä koiran kanssa, jos koira tällaisesta pitää. Me emme voi kertoa koiralle, kuinka sen tulisi leikkiä. Yksi koira haluaa jahdata, toinen repiä omistajan kanssa, kolmas kantaa, neljäs retuuttaa ja tehdä tapporavistuksia, viides raatelee lelua, niin että 'suolet' lentelevät, kuudes vinguttaa vimmatusti, seitsemäs heittelee palloa ilmaan ja ottaa koppeja ja sitten on se yksi, joka seisoo pallo suussa hölmän näköisenä - mitä ihmettä sille pitäisi tehdä ja pudottaa sen.
Äänen käyttö koiran koulutuksessa
Äänen käyttö palkitsemisessa on myös hyvin olennainen. Kun haluat koiran tekevän jotakin asiaa rauhallisesti, esimerkiksi olevan paikoillaan, kehu rauhallisesti, vokaalivoittoisesti, seesteisesti. Kun haluat koiran tekevän jotakin nopeasti, kehu koiraa innostavalla äänellä.
Muista todellakin kehua koiraa juuri sillä hetkellä, kun koira tekee halutun asian, sillä näin koira oppii kehumisen merkityksen. Suomen kielessä on muitakin kehusanoja kuin 'hyvä'. Voit myös käyttää sanaa taitava, loistava, etevä, mahtava. Käytä sellaista kehusanaa, joka sopii omaan suuhusi.
Palkitsemisen oikea-aikaisuus, alle sekunti aikaa...
Palkitsemisen oikea-aikaisuutta ei voi korostaa liikaa. Kun kehu ja palkkio tulee oikea-aikaisesti eli juuri sillä hetkellä, kun koira tekee toivotun asian, koira yhdistää palkkion siihen, mitä juuri tekee. Jos koira esimerkiksi raapii ovea ja tassu osuu kahvaan ja ovi aukeaa, koira oppii nopeasti osumaan juuri oven kahvaan saadakseen oven auki. Jos koira sen sijaan raapii ovea, joka on lukossa ja ovi ei aukene, koira ei opi että kahvasta painaen toisella kertaa (kun ovi ei olekaan lukossa) se aukenee. Tässä palkkiona toimi oven aukeneminen juuri sillä hetkellä, kun tassu osuu kahvaan. Sama tapahtuu koulutettaessa esimerkiksi sivulletuloa. Jos koira saa palkkion ohjaajalta niin, että koira kurottautuu ylöspäin namia kohti ja etujalat nousevat, yhdistää koira tämän pompun ja kättä kohti suuntautuvan liikkeen osaksi sivulletuloa.
Makupalat
Monesti makupalat ovat leluja kätevämpiä varsinkin tehtävien alkuopetuksessa. Makupaloissa on myös 'sävyeroja'. Mikäli koira on kovin innokas syömään, voi olla hyvä käyttää hieman "laimeampaa" makupalaa. Jos koira taas on uudessa paikassa, ensimmäistä kertaa, ympärillä paljon häiriötä jne., on syytä ottaa käyttöön 'järeämmät' namit.
Jos listaamme keskivertokoiran makupalamieltymyksen mukaan, voisimme saada etenevässä järjestyksessä seuraavan sarjan laimeasta palkkiosta järeämpään:
koirankeksi - koiran nami (kaupasta ostettavat esim. Frolic) - koiran puolikostea nami - juusto - lihapulla/nakki - maksapihvi
Namien vaihtelulla voi siis vaikuttaa koiran viretilaan. Järeämmillä nameilla innokkuus tehdä kasvaa häiriöisessäkin ympäristössä. Kovin ahneella järeät makupalat tosin saattavat aiheuttaa jopa sähläämistä, mutta liian heikon namin ollessa kyseessä koiran innokkuus tehdä lopahtaa ja huomio kiinnittyy muualle. Hyvä nyrkkisääntö on se, että syötyään namin koira pyrkisi tavoittelemaan sitä lisää, eikä poistumaan paikalta.
On kyse sitten nameista tai leluista, ne tulee osata riittävän ajoissa häivyttää tehtävästä, jotta koira ei jää niihin kiinni. Lelun tai namin olemassaolosta tule helposti osa tehtävää.
Makupalojen vaihtelulla voi vaikuttaa siis myös koiran halukkuuteen tehdä haastavia tehtäviä. Jos koiraa jännittää esim. agilityssa korkeat esteet (puomi, a, keinu) kannattaa näitä varten varata koiralle paremmat namit, joilla sitten toivotaan saavan koiralle lisäpotkua yrittämiseen. Usein tehtävät, jotka aluksi jännittävät koiraa, voivatkin muodostua koiran lempiasioiksi. Kyse voi olla parmmasta palkkiosta, paremman palkkion ja erityisen innostuneen ohjaajan yhteisvaikutuksesta tai siitä, että koira voittaa itsensä.
Arjen "makupalat"
Yksi paljon käyttämättä jätetty asia on arjen resurssien hallinta. Arjen resursseja ovat kaikki asiat, joita koira haluaa tai jotka palkitsevat sitä, esimerkiksi ulos pääseminen, ruuan saaminen, lenkillä kiinnostaville poluille meneminen, nuuhkiminen, vapaaksi pääseminen, leikkiminen toisten koirien kanssa.. Näitä asioita voi myös valjastaa koulutuskäyttöön. Jos koira on esimerkiksi itsenäinen ja vielä huono ottamaan kontaktia ohjaajaan, voi koiralta odottaa katsekontaktia ennen ruuan saamista, ulos pääsyä, ennen irtipääsyä lenkillä, jne.
Koiran kouluttamisessa tulee muistaa, että koira tekee aina sen, mikä on sille juuri sillä hetkellä palkitsevinta. Koirat eivät tottele siksi, että niiden "täytyy" tai ne olisivat meille jotain velkaa, vaan ne tottelevat siksi, että pyyntöjen toteuttaminen on niille edullista. Koiraa tulee siis palkita satunnaisesti koko sen eliniän, jos haluaa, että koira toistaa jonkin asian aina pyynnöstä.
Palkkion sijainti
Yksi olennainen osa koulutusta on makupalan sijainti ja se, minne koira palkitaan. Palkkion olisi hyvä tulla halutun liikkeen suuntaan, eli esimerkiksi maahanmenoa opetettaessa alas koiran luo maahan. Koira tietää helposti missä makupala/lelu sijaitsee ja esimerkiksi vasemmalla sivulla seuratessaan kääntyy helposti ohjaajan eteen, jos nami on ohjaajan oikeanpuoleisessa taskussa.
Palkkion ei tarvitse aina ja kaikissa tehtävissä olla ohjaajalla, vaan välillä voidaan käyttää ns. etäpalkkiota, joka sijaitsee esim. kupissa kentän reunalla. Tämä palkitsemistapa pitää koiralle erikseen opettaa, mutta on käyttökelpoinen pitämään koiran viretilan yllä pidempikestoisessa suorituksessa. Tälle palkalle tyypillistä on, että sen tulee olla normaalia runsaampi ja houkuttelevampi, esim. palkkiomakkaraa, purkki koiran (tai kissan) märkäruokaa, possunkorva tms.
Takapalkkiolla tarkoitetaan palkkiota, joka sijoitetaan koiran taakse. Tämä on hyvä palkkiotapa esim. tehtävissä, joissa koira ei saa edetä kohti ohjaajaa. Koira ikään kuin jää kahden tulen väliin (ohjaajan ja palkkion), jolloin molemmat vetävät sitä yhtä paljon. Koira palkitaan oikeasta suorituksesta vapauttamalla se takana olevalle palkkiolle. Toinen käyttökelpoinen paikka on harjoiteltaessa luoksetulon pysäytyksiä, mutta tällöin tulee muistaa vahvistaa myös luoksetuloa, jotta koira ei ala ennakoida takana olevaa palkkiota ja hidastelemaan.
Etupalkkiolla tarkoitetaan koiran eteen noin metrin päähän sijoitettavaa palkkiota. Tätä voi käyttää esimerkiksi paikallamakuuta harjoiteltaessa koiralle, jonka asento kaipaisi suoristamista. Koira vapautetaan edessä olevalle palkkiolle ohjaajan palatessa koiran luo, välillä satunnaisesti. Luopuessaan palkkiosta ja odottaessaan lupaa mennä palkkiolle koira pysyy myös usein paremmin keskittyneenä, jolloin hieman "kyllästyneelle" koiralle saadaan lisää motivaatiota paikallaoloon.
Palkkio voidaan myös sijoittaa kauemmas koiran eteen, jonne koira lähetetään. Tästä tyypillisenä esimerkkinä palveluskoirakokeiden eteen lähettäminen tai agility-hyppysuoran päässä oleva palkkio.
Naksutin
Naksutin on erittäin käyttökelpoinen palkittaessa koiraa. Naksutin ei itsessään ole palkkio vaan se on ehdollinen vahviste eli merkki 'nyt teit oikein', jonka jälkeen koira saa palkkion. Koulutus aloitetaan ehdollistamalla koira naksuttimen ääneen, esimerkiksi naks -> nami, ja toistamalla tätä riittävän monta kertaa, jolloin koira oppii yhdistämään naksahduksen palkkioon. Naksuttimen sijaan koiralle voi opettaa myös minkä tahansa merkin, kunhan ohjaaja huolehtii, että koira saa kyseisestä äänestä aina makupalan. "Hyvä" on huono ehdollinen vahviste, sillä käytämme sitä paljon koiran kehumiseen arjessa muutoinkin.
Naksutin on erittäin käyttökelpoinen varsinkin kaikissa tarkkuutta vaativissa tehtävissä ja sellaisissa tehtävissä, joissa koira suorittaa kaukana ohjaajasta. Naksutinta voi käyttää ns. sheippaamiseen, eli annetaan koiran itse tarjota erilaisia toimintoja ja palkitaan koiralle ne, jotka vievät kohti haluttua toimintoa. Naksutin toimii myös nappaamisessa, jossa koiran jostakin arjessa tehtävästä asiasta halutaan opettaa käskynalainen. Tuolloin koiran suorittaessa toiminnon naksautetaan ja palkitaan.
Miksi?
Koiraa opetettaessa tulee myös huomioida, mihin tarkoitukseen koiraa opetetaan. Esimerkiksi arkielämässä ja kokeissa tarvittavien taitojen välillä on eroa. Arkielämässä koiran täytyy totella suuremmassa häiriössä, mutta kukaan ei arvostele sen tapaa istua, tulla luokse, mennä maahan tms. vaan yleensä riittää, että koira suorittaa tehtävän käskyn saatuaan. Kokeissa taas arvioidaan hyvinkin tarkasti, miten koira liikkeen suorittaa, mutta häiriötekijät ovat taas usein vähäisemmät.
Joka tapauksessa koiran tulee oppia toimimaan häiriöisessä ympäristössä. Toiset aloittavat opettamaan koiraa kotona, hyvin vähäisten häiriöiden yhteydessä ja alkavat koiran jo osatessa treenata häiriöitä. Toiset taas aloittavat harjoittelemaan isommassa määrässä häiriötä ja pienemmällä vaatimustasolla. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Häiriöisessä ympäristössä koira oppii nopeammin toimimaan häiriöiden keskellä, mutta liikkeen tarkkuus saattaa hieman kärsiä, kun taas toisinpäin voi olla vaikeampaa totuttaa koiraa häiriöihin ja ohjaajan saattaa olla hankala sopeuttaa koiran osaaminen tilanteeseen, jossa koira ei pystykään keskittymään. 'Kyllä se kotona osaa..' Jonkinlainen kultainen keskitie lienee paras.
Koiran kanssa tulee harjoitella erilaisissa paikoissa, jotta koira osaa tehdä asian missä vain. Ei riitä, että harjoitellaan koulutuskentällä ja kotona, vaan koiran kanssa pitää harjoitella kaikissa mahdollisissa ympäristöissä ja erilaisissa häiriöissä, jotta koiran voidaan sanoa varmasti osaavan. On koiran kannalta täysin eri asia tulla luokse kotona tai treenikentällä kaverikoirien ohi kuin tulla luokse, kun edestä pinkaisee pupu. Kaikki on kuitenkin opetettavissa, kunhan se tehdään huolellisesti ja ajatuksella.
Oppimiseen vaikuttavia asioita
Ohjaajan ja kouluttajan omalla asenteella on merkitystä koiran oppimiseen. Jos ohjaajalla on vankka usko siihen, että koira oppii, koira todennäköisesti myös oppii. Jos kouluttajalla ei ole uskoa opetettaviinsa, saattaa koulutus turhaan kärsiä.
Koiran oppimiseen vaikuttaa koiran oppimishistoria, eli millaisia oppimiskokemuksia koiralla on entuudestaan ja millaisia asioita se on oppinut. Jos koiraa ei ole koskaan koulutettu, koira ei ole oppinut oppimaan. Se ei tietenkään tarkoita, ettei koira oppisi, mutta mitä enemmän koira on oppinut, sitä enemmän ja nopeammin koira yleensä oppii.
Kuinka monta toistoa koira vaatii oppiakseen jonkin uuden asian, on paitsi yksilöllistä, myös kiinni kouluttajan taidoista ja asian haastavuudesta. Toki vaikuttaa myös se, kuinka hyvin koulutukset on suunniteltu. Helpon asian koira saattaa oppia jopa muutamasta kerrasta, jos vahviste on riittävän suuri, mutta haastavamman asian oppimiseen voi mennä jopa kuukausia.
Toistojen määrää tärkeämpää on niiden laatu ja se, että koira tekee aina oikein ja että koiran motivaatiosta huolehditaan palkitsemalla koiraa hyvin. Harjoitusten tulee olla myös säännöllisiä, jotta harjoituskertojen välillä ei tapahdu unohtamista. Lisäksi tulee huolehtia harjoittelupaikkojen ja ympäristön häiriöiden muuttumisesta. Lepo on yksi tärkeä osa oppimista, sillä levossa koira usein palastelee ja työstää oppimiaan asioita.
Koiraa kannattaa ennemmin treenata usein ja pienissä pätkissä. Usein tarkoittaa tehtävän haastavuudesta riippuen esimerkiksi 1 - 5 kertaa päivässä, joissa toistoja 5-25 riittävillä tauoilla (esim. 5 toistoa kerralla ja pieni tauko), kolmesta viiteen kertaan viikossa. Näin koiran viretila pysyy hyvänä, ja treenit ehtii arjen kiireiden keskellä myös tekemään. Lisäksi näin koiralla on aikaa välissä 'hauduttaa' oppimaansa tauoilla ja levossa. Lyhyissä treenipätkissä on vielä sellainenkin etu, että mikäli tapahtuu jokin koulutusvirhe, se on nopeasti nähtävissä ja korjattavissa.
Jos koulutuksessa tapahtuu virhe, mieti mikä meni pieleen, mitä koira tarkasti ottaen teki väärin, miten sevon voinut oppia tuon, miksi sevtoimi niin kuin toimi ja miten se korjataan. Ennen kuin osaat vastata noihin, älä tee uutta treenipätkää samaan asiaan. Jotakin muuta voit toki treenata.
Toisinaan on myös hyvä ottaa intensiivisempiä koulutusjaksoja ja välillä pitää taukoa. Suomessa talvi tekee monille lajeille tauon, ja esimerkiksi juoksut tyttökoirille. Taukojen jälkeen koiran motivaatio tekemiseen on yleensä entistä suurempi.
Kirjoittanut Camilla Leijona