Kun koira pelkää kovia ääniä eli paukkuarkuus ja ääniarkuus
koiralla
Moni koiranomistaja tunnistaa tilanteen: ilotulitus alkaa,
ukkonen jyrähtää tai äkillinen kova ääni säikäyttää. Koira muuttuu
levottomaksi, vapisevaksi tai jopa paniikinomaiseksi.
Kovien äänten pelko eli
paukkuarkuus (ääniarkuus) on
koirilla varsin yleistä. Se voi vaihdella lievästä säpsähtelystä voimakkaaseen
fobiaan, joka heikentää merkittävästi koiran hyvinvointia. Koiraa voidaan kuitenkin useimmiten auttaa.
Miksi koira pelkää kovia ääniä?
Pelko on elimistön normaali ja hyödyllinen reaktio. Sen
tarkoitus on suojella yksilöä vaaroilta. Kun reaktio on suhteessa tilanteeseen,
se auttaa selviytymään.
Fobiassa reaktio on kuitenkin voimakkaampi kuin tilanne
edellyttäisi. Koiran hermosto toimii ikään kuin todellinen vaara olisi läsnä.
Ääniarkuuden taustalla voi olla:
- perinnöllinen
alttius
- hermoston
herkkyys
- yksittäinen
voimakas säikähdys
- toistuvat
kuormittavat kokemukset
- stressikertymä
Paukkuarkuuden on todettu olevan vahvasti periytyvää, minkä
vuoksi hermorakenne olisi tärkeä huomioida myös jalostuksessa.
Milloin paukkuarkuus alkaa?
Usein ääniarkuus ilmenee vasta aikuisiässä, noin kahden
vuoden iän jälkeen. Oireet voivat voimistua ajan myötä.
Pelko myös yleistyy helposti. Koira ei pelkää vain
yksittäistä ääntä, vaan voi yhdistää tilanteeseen:
- salamoinnin
- ilmanpaineen
muutoksen
- ruudin
hajun
- omistajan
jännittyneisyyden
Siksi pelkkä ääneen totuttaminen ei aina riitä.
Koira pelkää ilotulitusta tai ukkosta – mitä kehossa
tapahtuu?
Pelästyessään koiran sympaattinen hermosto aktivoituu.
Stressihormonit vapautuvat ja elimistö valmistautuu pakenemaan.
Tämän vuoksi koira voi:
- vapista
- läähättää
- hakeutua
piiloon
- yrittää
paeta
- vahingoittaa
itseään paniikissa
Toistuvat voimakkaat pelkokokemukset voivat herkistää
hermostoa entisestään.
Saako koiraa lohduttaa?
Pelko on tunne, ei opittu käytös. Turvan tarjoaminen koiralle
ei siis vahvista pelkoa. Rauhallinen läsnäolo voi auttaa koiraa säätelemään
hermostoaan.
Tärkeintä on pysyä itse mahdollisimman tyynenä ja
ennakoitavana.
Miten auttaa ääniarkaa koiraa?
1. Luo turvallinen paikka
- hämärä
ja rauhallinen tila
- mahdollisuus
vetäytyä
- taustamelu
peittämään ääntä
Joillekin koirille painevaate voi tuoda helpotusta.
2. Vastaehdollistaminen ja siedätys
Ääniä voidaan harjoitella hyvin matalalta tasolta alkaen.
Perusperiaate:
- ääni
niin hiljaa, ettei koira reagoi pelolla
- yhdistä
ääni miellyttävään tekemiseen
- etene
erittäin vähitellen
Tavoitteena on muuttaa koiran tunnetilaa, ei pakottaa sitä
kestämään.
3. Huomioi kokonaiskuormitus
Kuormittunut koira reagoi herkemmin.
Riittävä lepo, ennakoitava arki ja lajityypillinen tekeminen
tukevat hermoston tasapainoa.
4. Tarvittaessa eläinlääkärin apu
Voimakkaassa ääniarkuudessa eläinlääkärin arvio on tärkeä.
Oikein käytetty lääkitys voi:
- estää
paniikkikokemuksia
- helpottaa
koiran oloa
- mahdollistaa
harjoittelun
Voiko ääniarkuuden parantaa?
Vaikeaa fobiaa ei aina saada kokonaan poistettua. Monissa
tapauksissa tilannetta voidaan kuitenkin helpottaa merkittävästi.
Johdonmukainen harjoittelu, turvallinen ympäristö ja
hermoston kuormituksen vähentäminen parantavat usein koiran elämänlaatua.
Ääniarkuus ei ole omistajan syy
Ääniarkuus ei johdu väärästä koulutuksesta tai liiallisesta
lohduttamisesta. Se on hermoston reaktio, johon vaikuttavat perimä ja
kokemukset. Koiran ei tarvitse “ryhdistäytyä”. Se tarvitsee turvaa.
Ennaltaehkäisy pennulla
Pennun kanssa voidaan tehdä hallittua ääniympäristöön
totuttamista jo varhain:
- edetään
rauhallisesti
- yhdistetään
äänet positiivisiin kokemuksiin
- vältetään
liian voimakkaita ärsykkeitä
Varhainen, turvallinen altistaminen voi vähentää myöhempää
herkistymistä.
Milloin hakea apua?
Jos koira:
- menee
paniikkiin
- vahingoittaa
itseään
- ei
pysty rauhoittumaan
- alkaa
pelätä yhä useampia asioita
on tärkeää kääntyä eläinlääkärin ja kokeneen
käytösasiantuntijan puoleen.
Vaikeankaan ääniarkuuden kanssa ei tarvitse jäädä yksin.
Ääniarkuus ja jalostus
Tutkimuksissa on todettu, että paukkuarkuus on vahvasti
periytyvää. Siksi ääniarkaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen, vaikka se
olisi muilta ominaisuuksiltaan erinomainen.
Hermorakenne ja toimintakyky arjen tilanteissa ovat
vähintään yhtä tärkeitä kuin ulkomuoto tai harrastusmenestys. Jos
ääniherkkyyttä ei huomioida jalostusvalinnoissa, ongelma siirtyy helposti
seuraaville sukupolville.
Ääniarkuus on ennen kaikkea hyvinvointikysymys.
Ääniarkuutta esiintyy kaikissa roduissa ja myös sekarotuisilla koirilla. Joissakin roduissa taipumusta tavataan kuitenkin enemmän kuin toisissa. Tämä ei tarkoita, että yksilö olisi “tuomittu” pelkäämään, mutta perinnöllinen alttius voi lisätä herkkyyttä.
On myös tärkeää muistaa, että mikään rotu ei ole täysin suojassa ääniarkuudelta.
Artikkelin on kirjoittanut Camilla Leijona