Kun se oma rotu ja sopiva kasvattajakin löytynyt, siirtyy ajatus siihen, mikä pentu pentueesta olisi se oikea pentu. Kokenut, tarkkasilmäinen kasvattaja huomaa melko nopeasti eroja pentujen luonteissa ja osaa auttaa pennun valinnassa. Kasvattajilla on myös erilaisia käytäntöjä: jotkut haluavat itse päättää, mikä pentu menee mihinkin kotiin, ja jotkut antavat ostajan valita mieluisen pennun.
Pentua valitessa mieti ensin, mitä haluat tehdä pennun kanssa tulevaisuudessa. Jos haluat puhtaasti koiraa kotikoiraksi, eivätkä näyttelyt ajatuksena kiinnosta, älä uskottele kasvattajalle, että haluat näyttelytähden. Esimerkiksi onko koiralla juuri rotutyypillinen väritys, onko hännän kiinnitys juuri oikeanlainen tai turkin laatu juuri priima ei tee koirasta yhtään huonompaa kotikoiraa. Nämä ovat vain asioita, jotka vaikuttavat näyttelyissä.
Luonteen merkitys riippuu siitä, millaiselle omistajalle pentu on tulossa, ja mitä hän toivoo koiraltaan. Toinen haluaa energisen vipeltäjän, toinen rauhallisemman menijän. Pennun olisi hyvä kuitenkin olla mahdollisimman avoin ja sosiaalinen. Jos pentu on kovin ujo ja vetäytyvä, tulee sen sosiaalistamisessa tehdä paljon paljon töitä. Arasta koirasta ei saa sosiaalista millään määrällä koulutusta, mutta aralle koiralle voidaan kouluttaa erilaisia käytösmalleja, joihin se voi tukeutua jännittävissä tilanteissa.
Pentujen käytöstä vertaillessa kannattaa muistaa, että pentujen energisyyteen ja innokkuuteen vaikuttaa myös se, mitä pentu on sitä ennen tehnyt. Jos pentu on väsynyt ja maha pullollaan ruokaa, on luonnollista, että pentu on väsynyt ja haluaa nukkua. Tarkkaile siis pentuja useamman kerran ja pyydä kasvattajalta lisätietoja pentujen käytöksestä.
Monet kasvattajat teettävät pennuilleen jonkinlaisen pentutestin noin 6 viikon iässä. Pentutestissä katsotaan mm. miten pentu suhtautuu vieraisiin ihmisiin, paikkoihin ja esineisiin sekä miten innokas se on leikkimään, tutkimaan paikkoja ja ottamaan kontaktia ihmiseen. Pentutesti ei kerro kaikkea tulevaisuudesta, mutta se kertoo pennun sen hetkisen tilanteen, ja sen perusteella voidaan arvioida koiran tulevaa luonnetta.
On hyvä muistaa, että pentuajan kokemukset, niin jo kasvattajan luona kuin myöhemmin uudessa kodissa, vaikuttavat voimakkaasti siihen, millainen pennusta kasvaa. Hyvän, lupaavan koiran voi "pilata" vääränlaisella kasvatuksella, ja toisin päin - heikompaa pentua voi tukea. Kasvattajan luona tapahtuneisiin kokemuksiin ei oikein pysty myöhemmin vaikuttamaan, sillä pennun herkin elämänvaihe on 4-7 viikon iässä, jolloin pentu on kasvattajan luona. Pentuja tulisi tuolloin paljon käsitellä ja niiden kanssa viettää aikaa, pennut tarvitsevat myös erilaisia 'virikkeitä' , sopivassa määrin hyvää 'stressiä'. Toki pennut siis tarvitsevat myös rauhaa ja lepoa ja laadukasta ruokaa. Pentuja ei myöskään saisi erottaa emästään liian aikaisin.
Muista, että rotumääritelmä on vain se, mihin rodun kanssa tulisi pyrkiä, eli se ei ole selvitys, millaisia kaikki rodun yksilöt ovat. On kuitenkin syytä perehtyä tarkasti rodun vaatimuksiin ja siihen, mitä kyseisen rodun kanssa on odotettavissa. Ulkonäkö tai hienot some-videot eivät ole syy hankkia tietynrotuista tai -tyyppistä koiraa, vaan kodin tulee tarjota kyseiselle yksilölle koulutuksen, liikunnan, turkinhoidon ja ruokinnan osalta se, mitä se tarvitsee.
Tärkeintä ei ole, että pentu on täydellinen rotunsa edustaja. Tärkeämpää on se, että olette täydelliset toisillenne!