Ongelma: Pentu Puree
Ihmisten herkulliset kädet?
Pennun normaaliin kasvuun kuuluu vaihe, jossa pentu leikillään puree ihmisten käsiä ja jalkoja. Puremista pennut joutuvat myös opettelemaan, jotta tietävät kuinka kovaa saa purra. Vaikka kyseessä ei ole millään tavoin aggressiivinen käytös, on tapa ihmisten mielestä varsin epämiellyttävä, sillä pennun maitohampaat ovat erittäin terävät.
Kannattaa muistaa, että hellä pureminen on osa koiraeläinten sosiaalista käyttäytymistä, joilla vahvistetaan laumasitetä myös aikuisena. Tästä syystä jotkin koirat myös aikuisena ottavat ihmisten käden hellästi suuhunsa.
Pennulla pureskelun tarve on suurinta juuri hampaiden vaihtumisen aikaan. Pureskelu lievittää pennun ikenien kutinaa ja kohteena ovatkin hampaiden vaihtumisen aikaan usein paitsi sallitut lelut, ihmisten kädet ja jalat mutta myös tuolien tai pöytien jalat. Pennulle voi antaa puruluiden ja lelujen lisäksi myös jääpaloja purtavaksi lievittämään ikenien kutinaa. Itse annan pennuilleni jäisiä rustoluita järsittäväksi hampaiden vaihdon aikaan - tällöin tulee muistaa, ettei muuta ruokaa saa antaa paria tuntia ennen tai jälkeen.
Koska pennulle tulee opettaa ettei ihmisten käsiä saa purra, tulee aluksi kertoa mikä on liian kovaa esimerkiksi kiljaisemalla 'ai' ja vetämällä käden pois. Välittömästi kun pentu vähän rauhoittuu, aletaan pentua silitellä uudelleen. Jos pentu on jo opetettu istumaan käskystä, komennetaan koira istumaan ja kun koira tottelee, voi pentua silittää ja kehua seesteisellä äänellä ja tarjota jotakin lelua tai puruluuta pureksittavaksi. Pentua ei koskaan näissä tilanteissa kannata yrittää työntää pois, sillä se vain innostaa pentua puremaan lisää. Mikäli pentu samalla saa hepulin ja käy välillä juoksemassa lenkin ja tulee taas takaisin, voi pentua rauhoittaa ottamalla syliin ja pitämällä sylissä kunnes on rauhoittunut. Kun pentu on rauhoittunut, se lasketaan takaisin alas.
Pentuhepulin (= pentu juoksee hulluna ympäriinsä häntä alhaalla ja voi välillä pyörähtää itsensäkin ympäri) saaminen kuuluu normaalina osana pennun kasvuun!
Käsien ja jalkojen puremisinotoa voi vähentää myös levittämällä näihin koiran mielestä varsin pahanmakuista etikkaa tai sitruunaa.
Kun pahin pureskelutarve hampaiden vaihtumisen osalta on mennyt ohi eikä pureskelua ole onnistuttu opettamaan pois, on käytös usein huomionhakuisuutta. Ja hankalahan sitä on olla huomioimatta, kun omassa nahassa nipistää ilkeästi toisen hampaat. Tässäkään iässä tapa näykkiä ei ole yhteydessä agressiivisuuteen vaan on vain huonotapaisuutta. Ero agressiivisen koiran ja huomionhakijan/huvittelijan välillä näkyy voimakkaasti koiran elehdinnässä ja tilanteissa joissa pureskelua ilmenee.
Taaskaan näissä tilanteissa on koiraa turhaa yrittäää työntää pois, sillä se vain innostaa lisää. Kun koira tekee riekkuyrityksen kohti, voi koiralle sanoa todella tympääntyneellä äänellä 'oletko vähän hölmö' ja kääntää samalla koiralle selkä ja katsella taivaalle ja kehu heti kun koira lopettaa - rauhallisella äänellä.
Tottelevaisuuskoulutuksesta on apua, sillä aivojumppa väsyttää koiraa ja koiralle jää vähemmän energiaa riekkumiseen. Tottelevaisuuskoulutuksella, oikein tehtynä, lisätään paitsi koiran kunnioitusta ja hallintaa se myös vahvistaa yhteenkuuluvuutta ohjaajan ja koiran välillä. Pelkkä liikunta harvoin riittää koiralle vaan koira tarvitsee myös henkisiä virikkeitä voidakseen hyvin. Jäljestyksen opettaminen on yksi hyvä keino, sillä jäljestäessään koira käyttää päätään ja tämä taasen rauhoittaa. Netistä löytyy jäljestyksen aloittamiseen hyviä artikkeleita.
Tuolien herkulliset jalat?
Pennun omistajat tietävät kuinka helposti koiran suuhun eksyy kaikkea ei-sallittua. Pentuhan ei voi tietää, mikä on sallittu ja mikä ei - paitsi kokeilun kautta. Ja kokeilu tehdään tietysti suulla.
Koiran leuat on tehty puremiseen ja luiden ja puupalikoiden syöminen kuuluu aikuisellakin koiralla suuhygienian hoitoon, mutta pureskelu on koiralla myös mukavaa ajanvietettä. Pentukoiralla pahin pureskeluntarve liittyy usein hampaiden vaihtumisen aikaan - tuolloin koiralle kannattaakin antaa paljon maukasta ja kovaa purtavaa, jotta huonekelut säilyvät. Nuorella, suurella koiralla, myös nälkä saattaa ajaa koiran puremaan kenkiä.
Pennulle tulee opettaa, mitä saa suuhun ottaa ja mitä ei. Fiksua on nostaa koiran hampailla helposti tuhottavat asiat kuten kengät pennun ulottumattomiin ja jättää tilalle sallittua syötävää ja sallittuja leluja. Mikäli pennun suuhun ei-sallittua eksyy, kielletään pentua nätisti ja otetaan nämä koiralta pois ja vaihdetaan samalla sallittuun ja kehoitetaan pentua näitä syömään.
Sähköjohdot pitäisi pentukoiralta olla ulottumattomissa, mikäli pentu on yksin.
Nokia ei muuten tarkoituksellisesti valmista koiran suuhun hyvänmakuisia kännyköitä tai Sony koiran mieleisiä kaukosäätimiä. Syy, miksi näitä koirat syövät on paljon yksinkertaisempi - omistajan haju on niissä voimakkain, sillä ihminen erittää koiran parhaiten haistamaa tuoksua kämmenistä ja jalkapohjista, ja usein omistaja on vielä koskenut niihin viimeiseksi ennen lähtöään.
Pennut eivät tuhoa tavaroita ilkeyttään vaan kyse on leikkikäyttäytymisestä. Paljolta tuhoista välttyy, kun koiralle järjestää muuta mukavaa ajanvietettä ja päälle tekemistä, sillä tämä vahentää koiran ylimääräistä energiaa ja sitä kautta tuhoamisvimmaa kummasti. Jäljestäminen ja tottelevaisuuskoulutus tai temppujen opettaminen toimii tähän mainosti. Pennulle tulee jättää sallittuja luita ja leluja järsittäväksi ja tarjota riittävästi liikuntaa ja muuta puuhaa, jotta pahanteolta vältytään.
Mikäli koira pureksii esimerkiksi tuolinjalkoja tai mattoa omistajan ollessa kotona ja koiralle on jo aiemmin kerrottu ettei näin saa tehdä ja tarjottu vaihtoehtoista purtavaa, on kyseessä usein huomionhakuisuus. Tällöin koiran alkaessa järsiä kannattaaa poistua toiseen huoneeseen. Yleensä koira tulee heti perässä ja oppii, että jyrsimällä omistaja lähtee pois eikä koira saa huomiota.
Pahin tuhoamisaika on ohi yleensä hampaiden vaihduttua. Mikäli tuhoaminen jatkuu vielä puolitoista vuotiaana ei kyse ole enää normaalistä käytöksestä vaan käyttäytymisongelmasta,
jonka syyt pitää selvittää. Kyseessä voi tällöin olla esimerkiksi ahdistus tai koiran elämän vähävirikkeisyys.
Kirjoittanut Camilla Peura