Ongelma: Koira pelkää kovia ääniä, paukkuarkuus

Kovien äänten pelkoa esiintyy kaikenrotuisilla koirilla, muttra toisilla roduilla on enemmän taipumusta paukkuarkuuteen (ääniarkuuteen), mm. hollanninpaimenkoirilla sekä collieilla. Ääniarkuus on fobia, jonka laukaisijana on jokin kova ääni, esim. ilotulitus, laukaus, ukkonen, sireenit, moottorit, TV, stereot tai pölynimuri.

Pelon tarkoituksena on suojella yksilöä vaaroilta. Pelko on siis hyödyllinen ilmiö. Kun pelkoreaktio käy suhteettoman suureksi uhkaan nähden, se ei enää ole hyödyllinen. Pelkoreaktio voi vaihdella lievästä levottomuudesta paniikkiin. Reaktion voimakkuuteen vaikuttavat niin koiran perimä, ärsykkeen voimakkuus kuin koiran aiemmat kokemuksetkin. Omistajan läsnäolo voi olla myös merkittävä tekijä. Itsevarmasti omistajansa seurassa käyttäytyvä koira voi olla erittäin arka yksin jäätyään.

Paukkuarkuus alkaa tavallisesti vasta aikuisiässä noin kahden vuoden vaiheilla tai myöhemmin. Aivan nuorilla koirilla fobian oireita ei esiinny. Kun kovalle äänelle herkistyminen tapahtuu, koira ei yleensä totu ääneen. Esimerkiksi ukkoseen koira yhdistää kaikki muutkin sihen liittyvät ärsykkeet, kuten salamoinnin ja tuoksut, jolloin pelkkä ukkosen ääneen totuttaminen ei riitä.

Kovien äänten aikaansaama reaktio vaihtelee koirasta toiseen. Lievästi pelkäävä hakee turvaa omistajaltaan, vilkuilee äänen tulosuuntaan, läähättää ja vapisee, vetää hännän koipien väliin. Voimakkaasti pelkäävä menee paniikkiin ja voi vahingoittaa sekä ympäristöään että itseään pahastikin yrittäessään paeta tai piiloutua.

Paukkuarkuuden periytymistä on tutkittu, ja sen on todettu olevan voimakkaasti periytyvää. Sillä on myös todettu olevan yhteys koiran hermorakenteeseen. Koska ääniarkuus alkaa näkyä ja yleensä pahenee ajan kanssa, olisi erityisen tärkeää välttää käyttämästä jalostukseen hyvin nuoria koiria. 

Aluksi ääniarkuutta saattaa aiheuttaa vain yksi ääni, myöhemmin useatkin samantyyppiset äänet, kun pelko lähtee yleistymään. Tämä tapahtuu hyvin helposti. Koira saattaa oppia pelkäämään myös muita asioita, jotka se yhdistää pelkäämiinsä ääniin.

Ääniarkuus ei kuitenkaan ole "tarttuvaa", eli vaikka toinen perheen koirista pelkää, se ei tarkoita, että toinen alkaisi mallista pelkäämään. Toisen tutistessa uuden vuoden aikaan kaapissa tai sängyn alla, toinen voi olla aivan rauhallinen.

Paukkuja pelkäävää koiraa ei voi useinkaan menestyksellä totuttaa ääneen (erota kokemattomuus ja arkuus), mutta lääkityksellä koiran oloa voi helpottaa mm. uutena vuonna. Koiraa voidaan toki siedättää ääniin ja saada se käyttäytymään hallitummin pelkoa aiheuttavissa tilanteissa. Sopivalla lääkityksellä fobia voidaan saada jopa tilapäisesti katoamaan ja koira saada vapautumaan niin, että se kykenee omaksumaan käytöstapoja, joista on apua vaikeiden tilanteiden hallinnassa (esim. uutena vuonna).

Valitettavan usein paukkuarkoja koiria käytetään jalostukseen, vaikka todennäköisyys, että pennuista tulee myös paukkuarkoja on suuri. Monilla kasvattajilla koiramaailmassa ulkonäkö menee yhä valitettavasti kaiken muun edelle, käyttökoiraroduissakin, joissa paukkuarkuuteen kiinnitetään erityistä huomiota.

Kuinka toimia koiran kanssa, joka säikähtää ääntä?

Ota tilanne reippasti haltuun ja ole kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voit tukea koiraa rauhallisilla silityksillä ja juttelemalla sille, mutta älä ole itse hysteerinen, ettet säikytä koiraa lisää. Herkkusuulle namit ovat hyviä, sillä syöminen rauhoittaa koiraa. Hiljalleen koira saattaa alkaa muuttamaan käytöstään oppiessaan, etteivät äänet olekaan niin hirveitä. Myös riittävän puuhastelun takaaminen koiralle vähentää fobioiden määrää ja lieventää niiden ilmituloa, koska koiran ei tarvitse enää kehitellä omia juttujaan.

Voit myös yrittää siedättää koiraa ääniin aloittaen hyvin hiljaisesta äänestä. Leiki tai puuhastele koiran kanssa samalla innostavasti, jotta koira ei pidä ääntä inhottavana. Hiljalleen voit lisätä äänen voimakkuutta tai siirtyä lähemmäs äänen aiheuttajaa. Voit myös kääntyä eläinlääkärin puoleen saadaksesi sopivan lääkityksen koulutuksen ajaksi tai esimerkiksi uudeksi vuodeksi.

Hyvä keino vaikkapa ukkosella on laittaa stereot kovemmalle (huomioi kuitenkin naapurit), jotta koira ei kuule ääntä. Uutena vuonna ja ukkosella on kuitenkin muitakin asioita, jotka koira on saattanut oppia yhdistämään pelkoon ja joka saattaa laukaista pelkoreaktion mm. ruudin haju, ilmanpaineen lasku ja salamat, jolloin apua voi saada lääkityksellä. Lentokenttähotellit ovatkin nykyään vuoden vaihteessa täynnä koira-asiakkaita, sillä lentokentän läheisyydessä ei saa ampua raketteja.

Voit myös yrittää rauhoittaa koiraa käyttämällä ns. rauhoittavia signaaleita (Turid Rugaas). Voit esimerkiksi haukotella ja maiskutella suutasi koiran tuntiessa itsensä epävarmaksi, hieman pelokkaaksi, stressaantuneeksi tai huolestuneeksi tai muutenkin aina kun haluat rauhoittaa koiraasi.

Mikäli koira esimerkiksi säikkyy agilitykentällä lähistöllä sijaitsevasta satamasta kantautuvia ääniä, kannattaa miettiä, kuinka treenitilanteet voi saada koiralle mahdollisimman miellyttäviksi. Voisiko koiralle käydä jonkin aikaa tekemässä vain motivaatiotreenejä, koska koira, jonka motivaatio tekemiseen on korkea, havaitsee ympäristössään paljon vähemmän epämiellyttäviä asioita.

Ääniarkuutta koiralta tuskin saa kokonaan pois, mutta vastaehdollistamisella ja järjestelmällisellä siedättämisellä tilannetta voidaan kuitenkin helpottaa huomattavasti monissa tapauksissa.

Artikkelin on kirjoittanut Camilla Leijona