Kun koira pelkää kovia ääniä  eli paukkuarkuus ja ääniarkuus koiralla
Moni koiranomistaja tunnistaa tilanteen: ilotulitus alkaa, ukkonen jyrähtää tai äkillinen kova ääni säikäyttää.  Koira muuttuu levottomaksi, vapisevaksi tai jopa paniikinomaiseksi.
Kovien äänten pelko eli paukkuarkuus (ääniarkuus) on koirilla varsin yleistä. Se voi vaihdella lievästä säpsähtelystä voimakkaaseen fobiaan, joka heikentää merkittävästi koiran hyvinvointia.  Koiraa voidaan kuitenkin useimmiten auttaa ääniarkuuden kanssa elämiseen.
 
Miksi koira pelkää kovia ääniä?
Pelko on elimistön normaali ja hyödyllinen reaktio, sen tarkoitus on suojella yksilöä vaaroilta. Kun reaktio on suhteessa tilanteeseen, se auttaa selviytymään. Fobiassa reaktio on kuitenkin voimakkaampi kuin tilanne edellyttäisi. Koiran hermosto toimii ikään kuin todellinen vaara olisi läsnä.

Ääniarkuuden taustalla voi olla esimerkiksi perinnöllinen alttius, hermoston herkkyys, yksittäinen voimakas säikähdys, toistuvat kuormittavat kokemukset tai pidemmän ajan stressikertymä. Ääniarkuuden on todettu olevan vahvasti periytyvää, minkä vuoksi hermorakenne olisi tärkeä huomioida myös jalostuksessa. 
 
Milloin paukkuarkuus alkaa?
Usein ääniarkuus ilmenee vasta aikuisiässä, noin kahden vuoden iän jälkeen, ja oireet valitettavasti yleensä pahenevat iän myötä. Pelko myös yleistyy helposti, ja tällöin koira ei pelkää vain yksittäistä ääntä, vaan voi yhdistää tilanteeseen esimerkiksi salamoinnin ja ilmanpaineen muutoksen, ruudin hajun tai omistajan jännittyneisyyden. Tämän vuoksi pelkkä ääneen totuttaminen ei aina riitä, vaan koiraa tulee totuttaa myös ääneen liittyviin olosuhteisiin.
 
Koira pelkää ilotulitusta tai ukkosta – mitä kehossa tapahtuu?
Pelästyessään koiran sympaattinen hermosto aktivoituu. Stressihormonit vapautuvat ja elimistö valmistautuu pakenemaan.
Tämän vuoksi koira voi esimerkiksi vapista, läähättää, hakeutua piiloon, yrittää paeta ja samalla paniikissa vahingoittaa itseään. Toistuvat voimakkaat pelkokokemukset voivat herkistää hermostoa entisestään.
 
Saako koiraa lohduttaa?
Pelko on tunne, ei opittu käytös. Turvan tarjoaminen koiralle ei siis vahvista pelkoa. Rauhallinen läsnäolo sekä tutu rutiinit voivat auttaa koiraa rauhoittumaan. Tärkeintä on pysyä itse mahdollisimman tyynenä ja ennakoitavana.

Miten auttaa ääniarkaa koiraa?

1. Luo turvallinen paikka
Koiran rauhoittumista voi auttaa hämärä ja rauhallinen tila ja mahdollisuus vetäytyä pois hälinästä esimerkiksi sängyn alle, sohvan taakse tai muuhun luolamaiseen tilaan. Monesti apua on myös taustamelusta, joka peittää pelottavaa ääntä, esimerkiksi radion pitämisestä päällä. Joillekin koirille painevaate voi tuoda helpotusta.
 
2. Vastaehdollistaminen ja siedätys
Vastaehdollistamisessa on tärkeää, että ääniä harjoitellaan niin matalalta tasolta alkaen, ettei koira vielä reagoi ääneen huolestumalla tai pelkäämällä. Ääntä yhdistetään miellyttävään tekemiseen, jolloin koira ehdollistuu siihen, että kyseisestä äänestä seuraa hyviä asioita. Vastaehdollistamisessa tulee edetä niin vähitellen, ettei koira ehdi alkaa pelätä ääntä. Tavoitteena on siis muuttaa koiran tunnetilaa, ei pakottaa sitä kestämään jatkuvaa ääntä.
 
3. Huomioi kokonaiskuormitus
Kuormittunut koira reagoi herkemmin. Riittävä lepo, ennakoitava arki ja lajityypillinen tekeminen tukevat hermoston tasapainoa. Huolehdi siis siitä, että koira ei arjessa altistu toistuvasti pelottaville äänille (esimerkiksi kodin viereisen rakennustyömaan kolinat ja ryminät tms).
 
4. Tarvittaessa eläinlääkärin apu
Voimakkaassa ääniarkuudessa lääkitys on tärkeä apu. Oikein käytetty lääkitys voi estää paniikkikokemuksia, helpottaa koiran oloa ja mahdollistaa harjoittelun sekä ääniin totuttamisen. Koiran pelkokokemuksia ei tule vähätellä, vaan omistajan tulee pitää huoli siitä, ettei koira kärsi jatkuvasta stressistä ja pelosta.

Voiko ääniarkuuden parantaa?
Vaikeaa fobiaa ei aina saada kokonaan poistettua. Monissa tapauksissa tilannetta voidaan kuitenkin helpottaa merkittävästi. Johdonmukainen harjoittelu, turvallinen ympäristö ja hermoston kuormituksen vähentäminen parantavat usein koiran elämänlaatua. Myös lääkityksestä on usein apua.
 
Ääniarkuus ei ole omistajan syy
Ääniarkuus ei johdu väärästä koulutuksesta tai liiallisesta lohduttamisesta, vaan se on hermoston reaktio, johon vaikuttavat perimä ja kokemukset. Koiran ei tarvitse “ryhdistäytyä”, vaan se tarvitsee turvaa.
 
Ennaltaehkäisy pennulla
Varhainen, turvallinen ääniin altistaminen voi vähentää myöhempää äänille herkistymistä. Pennun kanssa voidaankin tehdä hallittua ääniympäristöön totuttamista jo varhain. Tärkeää on edetä rauhallisesti, yhdistää ääniä positiivisiin kokemuksiin ja välttää liian voimakkaita ärsykkeitä. Pennulle voi esimerkiksi laittaa pahvilaatikkoon hieman kolisevia asioita (muovipurkkeja tms) ja ripotella sekaan ruokaa tai makupaloja. Kun pentu saa itse aiheuttaa ääntä, sen on helppoa tottua yllättäviin kolahduksiin. Vähitellen kolisevia esineitä voi vaihtaa äänekkäämpiin, esimerkiksi muovipulloihin tai limutölkkeihin.
 
Milloin hakea apua?
Eläinlääkärin ja kokeneen käytösasiantuntijan puoleen on hyvä kääntyä, jos koira menee toistuvasti äänistä paniikkiin, vahingoittaa itseään panikoidessaan, ei pysty rauhoittumaan kohtuullisessa ajassa vaikka ääni olisi loppunut, tai alkaa pelätä yhä useampia asioita. Vaikeankaan ääniarkuuden kanssa ei tarvitse jäädä yksin.

Ääniarkuus ja jalostus
Tutkimuksissa on todettu, että paukkuarkuus on vahvasti periytyvää. Siksi ääniarkaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen, vaikka se olisi muilta ominaisuuksiltaan erinomainen. Hermorakenne ja toimintakyky arjen tilanteissa ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkomuoto tai harrastusmenestys. Jos ääniherkkyyttä ei siis huomioida jalostusvalinnoissa, ongelma siirtyy helposti seuraaville sukupolville. Ääniarkuus on ennen kaikkea hyvinvointikysymys.

Ääniarkuutta esiintyy kaikissa roduissa ja myös sekarotuisilla koirilla. Joissakin roduissa taipumusta tavataan kuitenkin enemmän kuin toisissa. Tämä ei tarkoita, että yksilö olisi “tuomittu” pelkäämään, mutta perinnöllinen alttius voi lisätä herkkyyttä.
On myös tärkeää muistaa, että mikään rotu ei ole täysin suojassa ääniarkuudelta.  Esimerkiksi metsästyskäytössä oleva noutaja voi olla näennäisen rauhallinen ja tarkkaavainen haulikon laukausten aikana, koska se tietää, että laukauksesta pääsee töihin, mutta sama koira voi pelätä kuollakseen ukkosta. Tällainen koira ei tietenkään ole jalostuskoira, vaikka se olisi erinomainen metsästyskoira.

Artikkelin on kirjoittanut Camilla Leijona