Omistettuani koiria lähes koko ikäni ja pyöritettyäni useita vuosia koirakoulua voisin väittää, että erilaiset siivousvälineet, kikat ja muut sellaiset ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Koska aiheesta on saatavilla kohtuullisen vähän artikkeleita - ehkäpä aiheen 'tylsyyden' ja arkipäiväisyyden vuoksi, haluan jakaa kanssanne nyt sellaiset asiat, jotka mielestäni ovat olleet tärkeitä - koska ne todellakin ovat arkipäivää ja helpottavat elämää.
Kaikki lähtee karvasta?
Veikkaanpa, jos kadulla kysyisin ihmisiltä koiraperheen kodinsiivouksesta ensimmäisenä tulisi mieleen koiran karvat. Ja kyllä, karvasta voidaankin puhua. Itselläni on ollut saksanpaimenkoiria, saluki, sileäkarvaisia noutajia, hollanninpaimenkoira ja kavereilla sitten vino pino erilaisia eri määrällä ja laadulla varustettuja karvapeikkoja, jotka ovat aika ajoin vierailleet luonamme ja sitä kautta niiden turkit tai oikeastaan erilaiset irtokarvat ja mukana kulkeneet asiat ovat tulleet tutuiksi.
Monta asiaa näistä turkeista onkin tullut tutuksi ja monta uskomusta tullut huomattua vääräksi. Ensinnäkin lyhytkarvainen koira - voi jestas mikä määrä hiekkaa voi mahtua rottweilerin mahakarvojen alle kiinni! Ja voi jestas toistamiseen - eihän niitä karvoja meinannut aluksi saada irti mistään huonekaluista. Ja kolmanneksi kyllä voi olla eroa siinä paljonko tuo saksanpaimenkoira sisälle hiekkaa verrattuna flattiin. Flatin karva jotenkin hylkii likaa, saksanpaimenteni ilmeisesti keräsi sitä itseensä.
Voisin väittää, että uskomuksissa koirien rotujen karvoista on oikeastaan vain kaksi faktaa. Toinen on, että villakoirasta lähtee karvaa vain trimmattaessa ja toinen on, että karvattomasta koirasta ei lähde karvaa. Mutta jos valitset villakoiran tai muun kiharakarvaisen koiran, älä kuitenkaan erehdy uskomaan, että kotisi tulee olemaan kaikin puolin siistimpi. Sinne kiharaan karvaan tarttuu nimittäin sitten ihan kaikki ulkoillessa - ellei koiraa taas sitten suojaa. Mutta jos omistaa laiskan luonteen, eikä ajatus enemmästä trimmaamisesta (villakoiran turkki nimittäin vaatii kuitenkin hoitoa) viehätä tai muutoin silmä viihtyy enemmän näissä suorempikarvaisissa ja sellaisen kotiinsa hankkii, on mukavampi opetella muutama kikka kodin puhdistukseen karvasta.
1) Hanki kunnon imuri.
Olen vuosien varrella omistanut monen monituista imuria ja niiden käyttöikä on tullut todella testattua. Yksi asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota on imurin pussi - pieni pussi ja kallis käytössä ovat aika synonyymeja. Myös teho noissa oikeasti heikkenee vuosien (lue kuukausien) varrella. Loistava imuri, joka on tällä hetkellä koulussamme käytössä on Vorwerk. Laite on kevyt ja tehokas sekä kohtuu hiljainen imuriksi. Vaatii tosin useamman suulakkeen eri materiaalien puhdistukseen ja pölyt menevät pussiin, mutta iso plussa on pesuri, joka imuroi samalla. Käytössä oli aiemmin Kirby, mutta se on kömpelö pienessä tilassa, kallis hankinta, kovaääninen ja isohko säilytettävä, mutta mielestäni toisaalta se oli kestävä ja tehokas. Yksi kotikäyttöön hyvä on ollut Dyson - edullisempi, mutta kohtuullinen puhdistaja - pussittomana ikävä ryhjentää, mutta säästää rahaa. Sarjassa surkeat ostokset voidaan laittaa kaikki teollisuusimurit, ne sellaiset 'kioskin puhdistuslaitteet'... ja pienet halpikset. Pitäydy erossa niistä!
Ehdottomat voittajat koirakodin puhdistuksessa on aiemmin mainitsemani Vorwerkin imuri sekä sille pariksi kaikin puolin rahan arvoinen Kärcherin höyryimuri. Höyryimurin kanssa tosin varaudu tutustumaan silmästä silmään kaiken sen ryönän kanssa, jonka kanssa elät. Meillä puhdistetettiin aiemmin ensin perusimurilla karvat ja hiekat - kerran päivässä ja sitten mennään höyryimurilla imuroinnin jälkeen suunnilleen kerran viikkoon perässä kaikki matot, kalusteet ja lattiapinnat. Nyt taas Vorkverkillä saa pestyä ja imuroitua samaan aikaan. Mutta edelleen höyryimurille on paikkansa :)
Jos imuria ei ole käytössä on helpointa puhdistaa lattiapinnat kuivalla lastalla. Jos lattialla on karvoja ja siihen iskee märän rätin tai mopin niin auts! Karvat vaan liikkuvat sinne tänne muodostaen spiraalimaisia taidekuvioita pitkin lattiapintaa.
2) Hanki kunnon karvankeräyssieni - unohda teippirullat!
Kun vieraita tulee kylään ja haluat nopeasti puhdistaa sohvista karvat pois. On olemassa vanhat kikat, joissa teipillä irrotetaan karvat tai kostealla liinalla pyyhitään - nekin tepsivät, mutta tälle sienelle ei ole tullut vastaan voittajaa. Se poistaa karvat, se imee pissat, se pyyhkii vedet lattialta, se pyyhkii kuolat lattialta, se pyyhkii kaverien partakoirien jäljet 50cm korkeudelta seinistä ja ovista, se ei koskaan ala haista, se kestää kulutusta ja sen voi pestä pyykinpesukoneessa. Se melkein tekee veroilmoituksenkin puolestasi. Ei nyt sentään, mutta sillä oikeasti saa kerättyä karvat ja lian pois mistä vain: autosta, sohvalta, matosta...
Ja sillä saa karvat pois myös vaatteista.
3) Harjaa koira
Jeps, koiran turkin kun hoitaa ja harjaa koiran niin niitä irtokarvoja ei sitten ole ihan joka puolella. Flateista nimittäin todella lähtee karvaa kun on karvanlähtö. Furminaattoria olen tykännyt käyttää ja se todella tepsii. Jos ei huvita laittaa niin paljon rahaa harjaan, niin versiosta on halvempiakin on tarjolla. Olen myös oppinut hyväksymään faktan, että kun on karvanlähtö niin se karva lähtee, joten prosessia voi sitten nopeuttaa pesemällä koiran. Tässä koirasta tulee nopeammin 'kalju', mutta ne karvat ovat sitten roskiksessa ja poissa lattioilta, sohvilta ja auton penkeiltä.
Oih, hiekkaa...
Kuinka vähentää lian määrää, jonka koira kantaa sisään?
Ensinnäkin koiran varvasväli- ja tassunaluskarvat kannattaa pitää lyhyenä - näin koirasi kantaa huomattavasti vähemmän hiekkaa sisään. Pyyhi koiran tassut ja mahanalus aina lenkin jälkeen. Kaikkien koirien iho ei kestä jatkuvaa pesua (esim. lenkki 3* päivässä), vaan alkaa sitten kerryttää kosteutta ihon ja karvan väliin, josta seurauksena voi olla ihotulehduksia. Voi myös olla, että karvan hoito jaloista olisi vain liian työlästä pitkien karvojen vuoksi jokaisen lenkin jälkeen (esim. afgaani, villakoira, cockerspanieli, vanhaenglanninlammaskoira), jolloin kannattaa miettiä koiran jalkojen ja mahanalusen suojaamista lenkin ajaksi ja kodin pysymistä siistimpänä näin. Esimerkiksi tassusuojia tai haalaria voi käyttää. Tai sitten vain olla ahkera siivoaja.
Entäpä sitten ne satunnaiset pissat, oksennukset ja muut hauskuudet?
Valitettavasti varmastikin jossain välissä elämäänsä jokaisella koiralla tulee ainakin yksi päivä, jolloin koiralle iskee ripuli tai oksennustauti tai koira pissaa sisälle syystä tai toisesta. Pennun kanssahan tuon sisäsiisteyden opetteluun menee hetki ja aihe on silloin tuttu. Toki myös koiraperheessä kaatuu tavaraa, joten kaapissa kannattaa pitää seuraavat tuotteet - joko sitä omaa koiraa tai miksei vaikka itseään varten. On sitä itselläkin tullut oksennus joskus yllättäin.
Hajunpoistaja - sellainen, joka poistaa hajun, ei peitä alleen.
Puhdistusaine matolle, jolla saa pois hajuja myöten kaiken tarpeettoman. Hyvin imukykyinen sieni, joka kestää hankaamista. Ja varsinkin, jos kyse on jostain, missä voi olla taudinaiheuttajia päälle laittaisin vielä desinfiointiaineen.
Taas kerran voisin mainostaa höyryimuria, mutta sen käynnistämiseen menee hetki, joten 'ensiapuvälineet' on hyvä olla olemassa.
Jos perheen poikakoirille tulee yhtäkkiä tarve alkaa merkkailemaan ympäristöään, on hyvä hommata apuun pari tuotetta. Joko poikapöksyt tai sitten puhdistusaineet - mieluiten molemmat. PissOff on hyvä tuote niin poikien merkkailun jälkien poistamiseen kuin myös pentujen pissojen ja kakkojen poistamiseen kuin myös nämä hajunpoistajat.
Koiraperheessä kannattaa suosia 'luonnonmukaisia' pesuaineita eli sellaisia, jotka eivät vahingoita koiraa, jos koira nuolee lattiaa tai tallustelee päältä. Esimerkiksi Tolu on sellainen, mutta löytyy myös suihkeena ja kenneltiloille omansa. Höyryllä puhdistaminen on myös hyvin turvallista, mutta kaikesta markkinoinnistani huolimatta tuskin jokainen sellaista kotiinsa hankkii :) Ai niin mainitsinko, että höyrypuhdistimella saa myös ikkunat puhtaaksi koiran nenän jäljistä.
Auto, oi auto.
Autoon pakkautuu metsälenkin tai treenien jälkeen aina tietenkin vain kuivia ja puhtaita koiria - niin tai sitten ei. Hyvä penkinsuoja on tietysti a ja o ja jos koira matkustaa penkillä, jos takatilassa niin kunnon häkki. Koirat voivat myös oksentaa kaiken sen risun, mudan ja hiekan kantamisen lisäksi. Ja kun kyse on autosta, on mukava saada auto oikeasti puhtaaksi ja raikkaaksi ja hajuttomaksi ja hiekattomaksi ja karvattomaksi ja, ja, ja.
Loistava apuväline on jälleen kerran hyvä imuri, höyryimuri edellistäkin parempi ja karvankeräyssieni, joka kestää auton pintojen puhdistamista ja kunnon puhdistusaineet, jolla tuo kaikki lähtee pois helposti. Autoon on olemassa siis omat puhdistusaineensa.
Ja ihan kaikkein fiksuin
Ja oikein fiksu koiranomistaja on niin välkky, että hankkiessaan uuden auton, puhdistettuaan sen, hankkiessaan uuden maton tai sohvan tajuaa suojata sen pinnat likaantumista vastaan. Tähän meni minulta muutama vuosi (tai muutama kymmenen), mutta se on aika fiksua ja se todella nopeuttaa siivoamista. Ja jos koiria on useampia...kannattaa varastoon hankkia myös putkenavaajaa... siis vaikka käyttäisi suojaa siinä lattiakaivon päällä. Aina sitä karvaa jostain ilmestyy kuitenkin.
Oikein välkky ei ehkä koiraa hankkisi, koska se sotkee, mutta karvoista ja hiekasta viis - ne voi siivota pois. Kyllä koira on kumminkin koira!
Ps. Myös yhden lapsen 'omistajana' voin vannoa, että kolme koiraa sotkee vähemmän kuin yksi pikkulapsi.