Rodunomaisten kokeiden tarkoitus on testata ja ylläpitää noutajien metsästysominaisuuksia, ja esimerkiksi Suomen muotovalion arvoon noutajakoira tarvitsee hyväksytyn taipumuskokeen (NOU). Taipumuskoe on testi, jossa kokeillaan neljää osa-aluetta: sosiaalinen käyttäytyminen, vesityöskentely, haku sekä jäljestäminen. Jos koira suorittaa hyväksytysti kaikki osa-alueet, se läpäisee taipumuskokeen. Jos jokin osa-alue ei ole hyväksytty, koira hylätään. Taipumuskoetta saa yrittää uudelleen niin monta kertaa kuin haluaa.
Taipumuskoe
Taipumuskoe alkaa sosiaalisen käyttäytymisen testaamisella, jossa kokeeseen osallistuvat koirat ohjaajineen otetaan yhtä aikaa ns. tuomarin puhutteluun. Tuomari käy tervehtimässä kaikki koirat, ja koiria tuodaan myös lähemmäs toisiaan, jotta nähdään, etteivät ne ole aggressiivisia tai pelokkaita muita koiria tai ihmisiä kohtaan. Tämän jälkeen koirat suorittavat kokeen yksi kerrallaan. Ensimmäisenä suoritetaan vesityöt, jossa rannasta heitetään vesilintu (yleensä lokki tai sorsa) veteen, ja koira hakee linnun ohjaajalle. Noudon jälkeen toinen lintu heitetään veteen veneestä vähintään noin 20m päästä rannasta, ja samalla ammutaan haulikolla laukaus.Kun koira on suorittanut vesityöt hyväksytysti, se pääsee hakualueelle. Alueelle on viety valmiiksi viisi riistaa (yleensä variksia tai fasaaneja), ja kuudes riista heitetään laukauksen yhteydessä alueelle koiran nähden. Pisin noutoetäisyys on vähintään 50 metriä, ja ohjaaja ei näe koiraa jatkuvasti työskentelyn aikana. Hakutyöskentelyssä testataan koiran itsenäisyyttä, nenänkäyttöä, riistaintoa, oma-aloitteisuutta, hakuintoa sekä riistankäsittelyä. Kun koira on etsinyt ja noutanut tuomarin mielestä riittävän määrän riistaa, se kytketään. Tämän jälkeen tuomari kertoo, onko haku suoritettu hyväksytysti, eli pääseekö koira jatkamaan jälkitehtävälle.
Kun kaikki ryhmän koirat ovat suorittaneet vesi- ja hakutyöt, hakutyön läpäisseille koirille vedetään laahausjäljet kanilla. Jälki vedetään koiran näkemättä, ja jäljen pituus on noin 80 metriä. Koira ohjataan jäljen alkuun, ja koiran tulisi itsenäisesti etsiä jäljen päähän jätetty kani, ja tuoda se ohjaajalle. Jälkityöskentelyssä mitataan erityisesti koiran itsevarmuutta ja itsenäisyyttä. Jäljen hyväksytysti suorittanut koira on läpäissyt taipumuskokeen, ja pääsee osallistumaan nome-B -kokeisiin (kylmän riistan koe) sekä WT-kokeisiin (working test, suoritetaan aina dameilla).
Metsästyskokeet
Nome-B
B-kokeet eli kylmän riistan kokeet jäljittelevät aitoja metsästystilanteita. Koiralta testataan sen lähihallintaa (seuraaminen suorituspaikkojen välillä sekä sivullaolo mm. laukausten ja heittojen aikana), riistankäsittelyä, uimahalua, paikallistamiskykyä (markkeeraamista), ohjattavuutta sekä hakuintoa. Tehtävät vaihtelevat maastojen mukaan, mutta esimerkiksi alokasluokan kokeessa tulisi olla vähintään yksi markkeeraustehtävä, yksi ohjaustehtävä sekä hakutehtävä.Markkeeraustehtävässä koiran nähden heitetään riista, ja samalla ammutaan haulikolla laukaus. Markkeeraukset voidaan suorittaa ns. ykkösmarkkeina, jolloin tehdään vain yksi heitto, tai kakkosmarkkeina, jolloin koira katsoo kaksi heittoa peräkkäin ja noutaa ne vasta, kun molemmat on heitetty. Markkeeraukset voidaan tehdä maalle tai veteen, ja heitot voivat tulla myös veneestä. Markkeerauksissa koiraa ei saa ohjata, vaan sen tulee itse painaa mieleen putoamispaikka/paikat, ja edetä riistoille itsenäisesti. Koiran tulisi myös työskennellä tehokkaasti putoamispaikalla, ja riistan löydettyään toimittaa se suoraviivaisesti ohjaajalle.
Ohjaustehtävässä koiralle ei ole näytetty, missä riista on, vaan ohjaajalle kerrotaan riistan sijainti. Koiralle usein ammutaan motivointilaukaus haulikolla riistan suunnalle. Koiran tulisi edetä ohjaajan merkkien ja ohjausten mukaisesti riistalle ja tuoda se suoraviivaisesti takaisin ohjaajalle. Ohjaamisessa saa käyttää suullisia käskyjä, käsimerkkejä ja pilliä. Ohjaustehtävä voi olla maalla tai vedessä.
Hakutehtävässä alueelle on taipumuskokeen tapaan viety koiran näkemättä riistaa. Koiran tulisi edetä alueella itsenäisesti ja käyttää vainuaan löytääkseen riistat. Hakuruutu on taipumuskoetta suurempi, eikä alueelle enää heitetä koiran nähden riistaa. Joskus alueelle ammutaan motivointilaukaus ennen koiran lähetystä.
Jos koira on suorittanut kaikki kokeen tehtävät 1-palkinnon arvoisesti, se jää suorittamaan vielä päivän päätteeksi jälkitehtävän. Jälki vedetään kanilla tai linnulla, ja on pituudeltaan noin 200 metriä. Jos koira selvittää jäljen ja tuo sen päästä riistan ohjaajalle, se saa kokeesta 1-palkinnon, ja saa siirtyä seuraavaan luokkaan. Jälkitehtävä suoritetaan vain kerran, eli jos koirakko menee uudelleen alokasluokan kokeesen ja onnistuu 1-palkinnon arvoisesti, ei jälkeä tarvitse enää suorittaa.
Avoimessa ja voittajaluokassa koe saatetaan suorittaa damikokeena, eli riistojen sijaan käytössä on dameja. Tämä on aina etukäteen tiedossa kokeeseen ilmoittautuessa.
WT-kokeet (working test)
Working testit eli WT-kokeet ovat aina damikokeita, eli niissä ei käytetä riistaa. Tehtävät ovat samantyylisiä kuin B-kokeissa (markkeerauksia, ohjauksia, hakua), mutta toisin kuin B-kokeissa, koiraa saa ohjata kaikissa tehtävissä. Koiran itsenäisyys ja hyvä vainunkäyttö sekä markkeerauskyky ovat arvostettuja ominaisuuksia, mutta damit toivottaisiin saatavan talteen mahdollisimman pian. Jos ohjaaja siis tietää damin sijainnin ja koira työskentelee väärällä alueella, on toivottavaa, että koira ohjataan halutulle alueelle, vaikka kyseessä olisi markkeeraus- tai hakutehtävä.WT-kokeet suoritetaan rastimuotoisina, ja rasteja on kokeessa neljä. Jokaisella rastilla koira saa suorittaa kaksi noutoa, eli vähintään 8 noutoa kokeen aikana. Rasteilla koirille annetaan pisteitä (max. 20 pistettä per rasti) ja jos koirakko saa kokeesta vähintään 80% maksimipistemäärästä, saa se 1-tuloksen. Tuomari ei kerro pistemäärää ohjaajalle, paitsi jos joltakin rastilta koirakko saa nollan. 2- ja 3-tuloksiinkin tulee kaikilta rasteilta saada pisteitä, joten esimerkiksi yksi huolimaton damin palautus niin, että dami putoaa ohjaajan käsien läpi maahan, saattaa pudottaa koirakon ykköstulokselta nollatulokselle.
WT-kokeessa erikoisuuksina B-kokeisiin verrattuna ovat ns. drive-tehtävä (ohjattu, motivoitu haku) sekä walk-up. WT-kokeessa on myös alokasluokassa yleensä vähintään yksi paritehtävä, eli kaksi koiraa suorittavat rastia yhtä aikaa. Molemmat koirat on kytketty irti koko rastin ajan, eli koiran tulee pysyä ohjaajan sivulla ja hallinnassa ilman eri käskyjä silloinkin, kun toinen koira on työskentelemässä. B-kokeissa parityöskentelyä on aikaisintaan avoimessa luokassa.
Drive on tehtävä, jossa koirakko katselee motivoinnin pienehkölle hakualueelle. Yleensä alueella kävelee toimitsija/toimitsijoita, jotka heittelevät dameja, ampuvat haulikolla, puhaltavat sorsapilliin tms. Kun alue on motivoitu, koiran tulisi pysyä työskentelemässä annetulla alueella ja tuoda sieltä dameja ohjaajalle.
Walk-up jäljittelee A-kokeita eli lämpimän riistan kokeita: koirakko kulkee tuomarin kanssa ajoketjun (heittäjä ja ampuja) perässä niin, että koira seuraa ohjaajan sivulla vapaana. Lyhyehkön seuraamisen jälkeen koiran nähden heitetään dami ja ammutaan samalla haulikolla. Koiran tulee markkeerata heitto ja lähteä noutoon ohjaajan luvalla. Walk-up tehdään usein parityönä, eli koirat hakevat noutoja vuorotellen.
Sekä taipumus- että metsästyskokeisiin harjoittelu on yleensä noutajille erittäin mielekästä. Vaikka käytännön metsästys usein painottuu (metsästysmaastoista riippuen) monesti nimenomaan hakutyöskentelyyn ja itsenäisyyden vaalimiseen, on ohjausten ja lähihallinnan harjoittelu myös hyödyllistä, sillä ohjattavuudesta on myös metsällä koiralle etua. Esimerkiksi haavakkotilanteessa ihminen on saattanut saada näköhavainnon riistasta kauempaa kuin mihin koira on nähnyt sen putoavan, jolloin riista saatetaan saada talteen nopeammin, mikäli koira kuuntelee ohjaajan merkkejä. Toisaalta koiran hajuaisti on melko ylivertainen, ja koiralla saattaa usein olla paljon parempi käsitys riistan sijainnista kuin ohjaajalla.